Kuka voisi kellot seisauttaa?

….Ja ajan pysäyttää? Minea täytti ihan eilen 6kk, ja nyt tytsy on jo 7kk, mihin ihmeeseen tää aika oikein juoksee? Tätä varmaan jaksaa päivitellä päivästä ja vuodesta toiseen, mutta on se vaan aina yhtä pysäyttävää huomata miten aika on taas hujahtanut eteenpäin. Nyt on siis Minean 7kk katsauksen paikka! Eli mitä uutta ollaan opittu?

Mineahan oppi ryömimään piirun vajaa puolivuosikkaana, ja sen jälkeen on meno ollut kovaa. Minea ryömii innoissaan kiljuen huoneesta ja paikasta toiseen niin, että saa korakin jo ottaa juoksuaskelia kun tytsy kiitää perässä. Pari viikkoa ryömimisen handlauksen jälkeen tulikin konttausasento, ja karhunkävelyasento. Ja pari päivää päälle 7kk pikkuinen oppi konttaamaan. Nyt on siis kolmisen päivää konttailtu, ja tänään on jo ryömiminen jäänyt vähemmälle, ja konttaamisesta tullut pääsääntöinen liikkumismuoto.

Tukea vasten Minea nousi seisomaan ekaa kertaa tänään. Ensin polviseisontaan, ja siitä suoraan seisomaan. Polviseisontaan on mennyt jo monen monta kertaa. Voi sitä hymyä kun se onnistui ensi kertaa, tyttö oli niin ylpeä itsestään 🙂

Minea puhuu hienosti omaa kieltään, ja myös tavujokeltaa välillä, viimeisimpänä kuultu ”kakaka…”. Enemmän kuitenkin tulee niitä ”omia sanoja”. Typy ei lattialla viihdy istuen, kun on niin kova hinku kokoajan päästä joka paikkaa tutkimaan. Pari kertaa on itse vahingossa päässyt istumaan.

Sellainen on meidän neitokainen 7kk! Ikiliikkuja, elohopea…mitä näitä nyt on 😉 Ihana ja iloinen äidin ylpeyden aihe <3