Kuten viimeksikin kirjoittelin, niin Minea uhkaa kovaa vauhtia ylentyä vauvasta taaperoksi. No ei nyt ihan taaperoksi kuitenkaan vielä, mutta ei tuota nyt enää ihan vauvaksikaan voi kutsua 🙂

Minealla on ollut liikkeelle lähtemisen elkeet jo pitkään, mutta peppu vaan on noussut paikallaan, eikä etenemistä ole napansa ympäri pyörimistä enempää tapahtunut. Tähän kuitenkin tuli muutos edellispäivänä, kun tyttö otti ja eteni ekaa kertaa n.30cm eteenpäin.Tämän jälkeen matkat ovat kasvaneet jo pariin metriin! Hidastahan tuo vielä on, mutta eiköhän se tuosta.

Minean ryömimistapa on vähintäänkin mielenkiintoinen. Tyttö nimittäin potkii jaloillaan itselleen vauhtia, ja samalla kurottaa käsillä eteenpäin. Ei siis mitenkään vedä itseään käsillä, välillä ns. työntää toisella kädellä itseään…hyvin selitetty? Sitten välillä nousee suorille käsille, ja sama toistuu. Näyttää hullun raskaalta, katsotaan kehittääkö tuo tyttö tuota tyyliään tuosta, vai nouseeko suosiolla seuraavaksi konttaamaan 😀 Vielä Minea turhautuu ryömiessään helposti, sillä vauhti on niin hidasta…malttamaton kun on. Mutta pääseepähän eteenpäin, minkä johdosta viihtyy pidempiä aikoja lattialla!

Aina kun Minea alkaa turhautua ja kitistä, niin Sepi alkaa samalla ulvoa. Sitten Minea jää kuuntelemaan sitä ja rauhoittuu. Sepistä on siis iso apu silloin, kun äiti ei ihan heti ehdi hätiin.

Sepi on onneksi kiltti koira, ja tykkää pusutella tyttöä. Eiköhän noista kahdesta tuu hyvät kaverukset, kunhan neitokainen tuosta vähän kasvaa!