Kohelot karavaanareina, osa yksi.

Ota rennosti, täällä kohelletaan sinunkin puolestasi

Blogin aloitus, tuo ihana hetki, kun mitään ei ole ennalta määritelty. Lähteäkö liikkeelle nokkelasti kikkaillen vai rennon asiallisesti. Esitelläkö oma naamansa vai jättääkö kaikki anonyymiteetin mystiseen hämyyn.

Lienee jo tässä vaiheessa tullut selväksi, että kirjoittajalla, siis minulla, on taipumus lähestyä varsinaista pointtia hieman kaarrellen. Blogin kirjoittaminen tarjoaa loistavan mahdollisuuden jaarittelulle, ja siinä onkin yksi niistä monista syistä, joiden vuoksi reilun puolen vuoden tauon jälkeen kirjauduin Lilyyn aikeissani kirjoittaa jälleen. Lyhyt taustoitus: Muutin vuonna 2016 hetkeksi (vuodeksi) Puolaan ja kirjoitin aiheesta anonyymiä Ihme Maa -blogia, jossa pohdiskelin ulkomaille muuton iloja ja suruja. Nyt ajattelin heittäytyä hulvattomaksi ja kirjoittaa omalla naamalla. Myös aihe ja blogin nimi ovat uusia.

Blogin päätähti, retkeilyauto Ykä Kesi-Suomessa katselemassa Palsankoskeen

Edellisessä jaksossa tapahtunutta: Muutin Suomeen uuden työpaikan perässä, mies muutti myöhemmin myös. Lopetin uudessa työpaikassa ja jatkoin siitä, mihin freelancerina jäin. Mies osti meille retkeilyauton. 

Tulevia tapahtumia: Lähdemme huomenna ensimmäiselle ulkomaanreissulle karavaanareina. Kummallakaan ei ole viime vuosi(kymmeni)lta kokemusta karavaanaroinnista.

Kaksi kolmekymppistä noviisia (ja koira) lähtee siis ulkomaille ensimmäistä kertaa matkailuautolla. Tästä blogi alkaa ja tämän teeman ympärillä pyöritään.

Esittelen myöhemmin tarkemmin sekä meitä että matkamme tarkoitusta ja päämäärää. Nyt täytyy hoitaa asioita, eli pyöriä mitään aikaan saamatta ympäri kämppää. Niin ja tervetuloa vielä, toivottavasti jäät seuraamaan!