Uusi reissu ja jännityksen aiheet

mauno_kopassa.jpg

Pari vuotta sitten jännitin koiran ensimmäistä lentomatkaa, ja hyvinhän sekin lopulta meni.

Seuraava reissu alkaa pikkuhiljaa lähestyä, ja tarkoitus on siis tehdä klassinen road trip Ruotsin kautta Norjaan ja ajaa Suomen Lapin kautta pois. En ole koskaan käynyt Norjassa enkä Lapissakaan, joten odotan reissua innolla! Miekkonen meni jo edeltä Ykä-retkeilyautolla Ruotsin puolelle, ja minulle jäi tehtäväksi hoitaa itseni ja Mauno mäyräkoira perästä paikalle. Kuulosti mielestäni ihan simppeliltä, kunnes aloin selvitellä matkan etappeja. Ensin täytyy päästä täältä Itä-Suomesta Turkuun. Jossain pitää majoittua, sillä edullinen lautta lähtee Turusta jo ennen yhdeksää aamulla. Tukholmassa miekkosen ei liene järkevää tulla satamaan saakka hakemaan, joten sielläkin pitänee junailla tai muuten kuskata itsensä, tavararöykkiönsä ja koira jonnekin keskustan ulkopuolelle. 

Tähän matkaan liittyy ainakin seuraavat jännitykset:

– Miten koiran kanssa sujuu junassa? Yritän olla pakkaamatta rinkkaa ihan täyteen, koska sen lisäksi pitää kantaa koiran häkkiä ja koiraa. Koira on matala, mutta suht painava, ja todella itsepäinen. Apua.

– Kuinka paljon ehdin alkaa vihata rinkkaa ja muita kantamuksia siirtyessäni Turussa rautatieasemalta yöpaikkaani ja siitä satamaan? Onneksi siinä vaiheessa koira voi jo kävellä omin jaloin. 

– Miten ihmeessä satamassa toimitaan, kun laivaan mennään jalan?? Olen opiskeluaikoina käynyt kaksi kertaa risteilyllä, mutta terminaalista ei ole mitään muistikuvaa. 

– Miten ja mihin menen Tukholmassa? Entä jos alan mongertaa ruotsia? Onko Tukholmassa ylipäänsä turvallista liikkua? 

Täysin rationaalisia pelkoja… Toivottavasti kaikki sujuu kuitenkin hyvin enkä esim. myöhästy mistään kyydistä.

Suhteet Oma elämä Matkat

Kohelot kotona taas

20066827_1912914285589401_1495250331041267712_n.jpg

Matkan jälkeen ihan parasta on pousailla kotikaupungin järvessä, auringonlaskussa tietenkin.

Niin vaan kävi että kaksi viikkoa vierähti ja palasimme reissusta kotiin. Ensin lyhyt kertaus kotimatkasta ja sitten summausta siitä, mitä ensimmäisestä ulkomaanreissusta karavaanarina jäi käteen.

Reittimme kulki siis Via Balticaa, ja Puolassa yövyimme Varsovassa ja Katowicessa, joka on (varsin mukava!) kaupunki Krakovasta länteen päin. Takaisin päin ajoimme samaa tietä kuin tulimmekin, Liettuassa suorempaa reittiä kuin tulomatkalla. Pysähdyimme vain yhdeksi yöksi suljetun hotellin pihaan, sillä Baltiaan oli taas luvattu vesisadetta ja tulomatkasta viisastuneina tiesimme, ettei vesisateessa jaksa kuitenkaan katsella tai tehdä mitään. Liettualaiset kaverimme laittoivat kuvia tulvineesta Vilnasta jossa ihmiset olivat meloneet keskellä tietä, joten senkään puoleen monsuunisateiden keskellä ajelu ei houkuttanut. Ykästä ei ole veneeksi. 

Pärnussa pysähdyimme eläinlääkärissä, koska Varsovassa ei ollut ekinokokkoosilääkitystä saatavilla koiralle (täytyy selvittää jatkoa ajatellen, saako sitä mistään Puolasta, vai kävikö meillä vain huono tuuri). Vesisade saavutti meidät vasta Virossa. Tallinnan kaduille oli jo kertynyt jonkin verran vettä, ja ajelimme suoraan satamaan jonottamaan laivaan pääsyä. Matka sujui taas mukavasti, tällä kertaa buffetissa. Ei niin pehmeä lasku takaisin omien, eli suomalaisten joukkoon…

Helsingissä vietimme vielä yhden yön ja kävimme morjestelemassa siellä asuvia kavereita. Kontrasti olisi voinut olla aika isokin, lapsiperheet rivitaloasunnoissaan ja me kaksi koheloa Ykä-autossamme, mutta kaverit ovat kavereita vaikka elämäntilanteet olisivat kuinka erilaisia. Ajattelen, että on rikkaus kun kaveripiirissä on kaikenlaisia ihmisiä kaikissa elämäntilanteissa. Tien päällä ja samanhenkisten reissumielisten seurassa alkaa helposti elää kuplassa, jossa kukaan ei mene kahdeksaksi työpaikalle eikä maksa asuntolainaa. 

Koska olen listojen ystävä, ja koska listat tuovat mukavaa vastapainoa tälle harhailevalle selostukselle, tässä muutama päällimmäinen miete ensimmäisestä ulkomaanreissusta matkailuautolla:

– On ihan huippua, kun auton voi pistää parkkiin ja mennä nukkumaan oikeaan sänkyyn. Matkustaminen on vaan niiin paljon rennompaa kuin tavallisella henkilöautolla!

– Kaasun ja veden kanssa pelaaminen ei ole ihan yksinkertaista reissun päällä. Note for self: Kaasut ja vedet kuntoon jo lähtömaassa, pidemmillä reissuilla saatetaan vaatia vähän joustoa.

– Lautan voi varata vasta edellisenä yönä, eli Baltian läpi ei ole pakko ajaa päivässä. Paitsi jos on huono keli.

– Suomessa karavaanarit moikkailevat toisilleen ratista, ja se on ihan parasta, terveisin 100 km hihitellyt moikkailija-kuski

Ja viimeisin, vaikkei vähäisin: Suomen kesä on vaan paras.

Seuraava reissu on kaavailtu jo vajaan kahden viikon päähän, miekkonen ottaa varaslähdön ja allekirjoittaneen on tarkoitus säätää itsensä koiran kanssa paikalle vähän jälkijunassa. Arvaatko, mihin ollaan tällä kertaa menossa?
 

Suhteet Oma elämä Matkat