Retkeilyautolla Lofooteille: Turku – Tukholma

Olemme jo palanneet Suomen puolelle, joten ihan reaaliaikaisia nämä Norjan reissun postaukset eivät ole. Syynä oli se, että kaikkialla Lofooteilla oli surkea netti ja se vähäinen yhteys johon pääsi käsiksi piti käyttää työntekoon. Toisaalta metsissä rymytessä alkoi vähän ärsyttää kaikki sosiaalinen ja media ylipäänsä, eikä senkään puoleen tehnyt mieli päivitellä. Tässä nyt kuitenkin reissumme tunnelmia takautuvasti! Reittimme etapit (paikat, joissa yövyimme) tähän saakka lueteltu postauksen lopussa.

Retkeilyautolla Lofooteille: Junamatkustuksen iloja

Kuten jo aiemmin väläyttelin, suuntasi Puolan ja Baltian jälkeinen kesäreissumme Norjaan ja etenkin Lofooteille. Itsellä aiemmin pohjoisin vierailemani kaupunki on ollut Oulu, joten odotin reissua ilolla ja innostuksella – toisaalta, mitäpä reissua odottaisi jotenkin negatiivisin fiiliksin. Tämän reissun postauksista voi saada vinkkejä majoittumiseen ja hintapolitiikkaan, ja saapa niitä lukea ihan vain omaksi ilokseen ja uteliaisuudestakin.

Raukka meni heti uuteen häkkiinsä kun huomasi, että alan pakkaamaan

Ensimmäinen etappi oli matkustaa junalla Turkuun ja yöpyä siellä, sillä Turku-Tukholma aamulautta maksoi vain 19€ siinä missä yön yli seilaavasta iltalautasta olisi saanut pulittaa yli satasen. Lisähintaa matkaan toi hytti (8€) sekä koira (16€), joten edukkaan lautan hinta yli tuplaantui. Säästöä jäi silti iltalauttaan verraten roimasti.

Myös itäisestä kotikaupungista junailu Turkuun oli suht hintavaa, mutta muutakaan keinoa pitkästä matkasta suoriutumiseen ei tarjoutunut. Matka meni kohtalaisesti, ensimmäisen välin koira oli levoton koska samassa vaunussa matkusti kissa, ja toisella välillä matkaa ”ilostutti” kovaääninen ja huonosti käyttäytyvä lapsiperhe. Koira sentään malttoi tämän välin nukkua kiltisti, mitä nyt välillä heräili lasten kiljumiseen ja sekoiluun. Viimeistään siinä vaiheessa kun yksi lapsista pissasi junan lattialle ja housujen vaihto suoritettiin keskellä junan käytävää, totesin että suomalaisten olisi ollut syytä jäädä metsiin.

Rennosti junassa.

Turussa harhailin painavan rinkan ja vastahakoisen koiran kanssa hyvän tovin, kunnes lopulta löysin yöpaikkaani. Kipaisin puolijuoksua eväsostoksille lähimpään kauppaan ja siitä suihkun kautta unille, jotta jaksoin taas aamulla raahata huonosti säädettyä ja siitä syystä epäinhimillisen painavalta tuntuvaa rinkkaa terminaaliin saakka.

Pieni pala taivasta: oma hytti!

Terminaalissa kaikki oli jännittävää! Lopulta päästiin kuitenkin laivaan ja erittäin ankean jonotuksen päätteeksi myös hyttiin, joka tuntui taivaalta omine vessoineen ja telkkareineen. Tuijotin telkkua melkein koko matkan (meillä ei siis kotona ole televisiota) ja mutustelin eväitäni. Piipahdin myös suihkussa, sillä seuraavasta suihkumahdollisuudesta ei ollut tietoa. Välillä käytiin koiran kanssa kannella ulkoilualueella, mutta raukka ei ymmärtänyt pisupaikaksi tarkoitetusta laatikkorakennelmasta mitään ja pidätti useista yrityksistä huolimatta koko 11 tunnin matkan. Satamassa ihana miekkonen oli onneksi vastassa juuri ajoissa, ja matka Ruotsin läpi kohti Norjan Mo i Ranaa saattoi vihdoin ja viimein alkaa.

Inforuutu: 

Matkalla mukana: minä, miekkonen, Mauno mäyräkoira, ensimmäisen viikon miekkosen veli ja tämän tyttöystävä telttoineen

Matkailuväline: Ykä, Adria Multivan retkeilyauto jonka hankimme keväällä 2017

Reitti tähän saakka: Turku – Tukholma – Njurunda – Mo i Rana – Bodø – Moskenesøya – Gimsoysand – Tengelfjord – Gullesfjord – Stave – Bleik – Botnhmahn – Enontekiö – Muonio – Oulu