Nyt vois lyödä päätä seinään

Päätön halu, himo, odotus, innostuskin. Ikoni pomppaa puhelimen näytölle viestin merkiksi, siitä seurannut pettymys. Tapaaminen peruttu. Itku.
Voi paska, mä olen ihastunut panoon. Mitä mun teflonpinnoitteelle tapahtui?

Muutama viikko hiljaiseloa Perujan suunnalta. Omassa elämässä kivoja (merkityksettömiä, tosin) treffejä, erinomaista viikonloppuseksiä, ihania iltoja ystävien kanssa, melkein jopa tasapainoista menoa ajoittain. Kunnes taas, pikaviestipalvelu huutaa. Helvetin intuitio: Tiedän katsomatta ja maailma pysähtyy. Ei ei ei, luoja. Mutta en mä sitä sano. ”Koska nähdään?”

Älä jooko sekoita mua yhtään enempää.