Miltä tuntuu kun ei ole kuukausiin nukkunut ilman rauhoittavia?

Entä, kun ne loppuvat?
–
On hurjaa, kuinka paljon päähän mahtuu ajatuksia kerralla. Kun niitä on tarpeeksi, yhdestäkään ei saa kunnolla kiinni. Tuntuu siltä kuin pää räjähtäisi tuhansiksi palasiksi. Tai siltä, kun vajoaisi jatkuvasti harmaan massan ympäröimänä. Vajoaminen ei lopu. Se on yön mittainen matka.
Piirrän usein puhelimessa puhuessani paperille kuulakärkikynäsuttua. Nyt juuri tuntuu, että mielen täyttää vastaava loppumaton kuvio. Kun suljen silmät, näen ympyröitä jotka laajenevat kohti näkökenttääni, pyörivät vinhasti tai muuttuvat erilaisiksi kuvioiksi. Leijun tässä näkymässä.
–
Yritän tarttua yhteen ajatukseen, jota olen tapaillut päivisin selvän järjen aikaan:
Yksin nukkuminen.
-Milloin tästä tuli tällaista helvettiä?
-Kaikki on hyvin, jos on joku jonka viereen kaivautua. Joku, joka pitää kiinni koko yön.
-Oikeastaan vieressä nukkuva koirakin riittää. Mutta nyt sekin on viettämässä vuoroviikkoa eksällä.
-Ennen nukuin parhaiten, kun sain vallottaa koko suuren parisängyn itselleni. Parisuhteessa toisen läheisyys ahdisti.
-Mitä tapahtui?
-Jopa täysin vieras satunnaispoiminta on tehokkaampaa unilääkettä kun yksikään nappi.
-Miksei niitä saa apteekista reseptillä?
–
Huomenna en aio nukkua yksin, ja maanantaina lienee pakko marssia lääkärin puheille hakemaan lisää rauhoittavia.
Ajattelin, että tämä kesäloma ja työstressin hälveneminen olisi ehkä tuonut helpotusta matkaan unten maille. Nyt tuntuu, että omalle päälle on aivan liikaa aikaa.
Yksin oleminen on lomalla paljon vaikeampaa, kuin mitä se arkisin on.
Arkisin handlaan tämän homman. Lomalla kuuluisi rentoutua.
Mitä täällä tapahtuu?
–

–
Olen aina pitänyt kummallisena sitä, miten jotkut eivät osaa nukkua ilman lääkkeitä.

–

Toisaalta, nyt on hyvää aikaa tehdä huomista kauppalistaa ja miettiä, milloin lähtisi mökille.
–