Ei auta kuin hokea otsikon mantraa kun tuolla sateessa ja (myrsky)tuulessa kävelee. Papu oli kääntymässä ensimmäisessä mutkassa takaisin mutta minä se painoin menemään. Oli muuten kylän raitilla hilijasta!

Keväisiä mietteitä…

Oli pakko laittaa tuo kuva mustavalkoiseksi, koska puolivälissä matkaa nokka oli niin punainen, että keskustelut tissuttelevasta Tiiasta olisivat vallanneet kahvipöydät…

Niin kaunista. Sadepisaratkin näyttävät väistyneen kuvasta. Mutta se on vain harhaa.

Onneksi hipster-muokkausten jälkeen maailma näyttää aina paremmalta.

Ai eikö?

No jos työpäivän aikana saa askarrella niin silloin ei voi olla kovin synkkää!

Joni laittoi pyörätkin kesäkuntoon. Taas kelpaa jopolla päästellä. Jos vaan ei aamulla sataisi.

Tiia