Kontrolli.
Ensimmäinen keskoskontrollikin on nyt takana. Kontrollissa kaikki oli hyvin, ei mitään huomautettavaa. Kontrolliin meno jännitti etukäteen, mutta koko tilanne oli ihanan rento. Keskustelusta fysioterapeutin sekä lääkärin kanssa jäi hyvä mieli. Meillä nyt neiti on siis 6 kk/ki 3 kk ja kasvaa hienosti. Painoa 5,6 kg ja pituutta 62 cm. Lääkäri kehotti lisäämään valkuaisin määrää ravinnossa, jotta paino nousisi vielä reippaammin. Kontrollin yhteydessä otettiin verikokeita, joissa ei mitään häikkää ollut. Seuraava kontrolli on sitten 3 kk päästä. Itselleni oli iso helpotus, kun kaikki toistaiseksi mennyt hyvin ja mitään ihmeempää ei ole tullut ilmi. Muutenkin on ihanaa, kun pikkuhiljaa jonkinlainen rytmi alkaa löytymään ja yöt nukutaan pääsääntöisesti jo kokonaan. Esikoinen oli myös aikoinaan hyvä nukkumaan ja en edes uskaltanut nuoremman kanssa toivoa alun hankaluuksien jälkeen, että yöt alkaisi sujumaan näin hyvin. Toivotaan, että sama jatkuu.
Kontrolleissa fysioterapeutilta tuli hyvää palautetta. Ainoana asiana mihin pitää kiinnittää huomiota on yliojentelu. Varsinkin hermostuessaan tyttö vääntää selkänsä kaarelle. Toisinaan myös lattialla vetää pään ihan takakenoon. Keskosilla kuulemma hyvin yleistä. Kävimme yhdessä läpi asentoja, jotka tukevat hyvän lihastasapainon syntyä. Näitä samoja asioita kävimme läpi myös kuntoutusohjaajan kanssa muutama viikko aiemmin. Lähinnä kehottivat vain kiinnittävään extra-huomiota kantoasentoihin ja pitämään tyttö mahdollisimman paljon lattialla, jolloin lihakset kehittyvät luonnostaan.
Tyttö saa nykyään korviketta. Maidon tulo vain hiipui 4 kk kohdalla vaikka kuinka pumppasin. Toisaalta olin helpottunut, mutta toisaalta surullinen. Mutta ei sitä asiaa auta jäädä murehtimaan, joten korvikkeella mennään. Ja pullojen kanssa puljaus jatkuu. Soseet ovat uponneet pieneen alusta asti hyvin. Myös lihasoseet. Hankaluuksia syömisen kanssa lähinnä tuottanut alussa pieni koko. Tyttö hukkuu sitteriin. Alussa yritimme pyyherullien kanssa tukea pientä parempaan asentoon. Esikoisen kanssa soseiden aloitus oli paljon mielekkäämpää, kun osasi jo istua syöttötuolissa. Tuolloin ei ymmärtänyt ollenkaan kuinka helpolla pääsi. Nykyään ruoka uppoaa sisään jo ilman isompaa sotkua. Yleensä. Alussa tuntui, että enemmän ruokaa imeytyi ruokalappuun ja paitaan, kun lapseen. Saman lusikallisen sai mättää suuhun ainakin neljä kertaa. Ruokamäärien noustessa, maito määrät ovat laskeneet. Ja pullo ei meinaa välillä kelvata ollenkaan. Pulloraivarit nyt tällä hetkellä hieman helpottaneet, mutta se huudon määrä muutama viikko sitten oli järkyttävää aina maitoa antaessa. Ristiriitaista lisätä soseiden määrää, kun tuntuu, että maidon vielä pitäisi olla kuitenkin se pääruoka-aine näin pienellä. Nyt tosin siis jo tasottumaan päin ja maitokin taas maistuu.
Jotenkin helpottavalta, että rankin aika alkaa olla tavallaan jo takanapäin. Tai ainakin suurinosa huolista ja murheista jo väistyneet. Napatyräkin oli jo itsestään kuroutunut umpeen. Ei vielä uskalla täysin huokaista, mutta hyvältä näyttää. Katsotaan mitä jatko tuo tullessaan. Toivottavasti yhtä hyviä uutisia.