Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.

Paljon mahtuu ajatuksia kuusivuotiaan päähän. Katsottiin eilen pätkä Mauno Koiviston hautajaisista. Se nosti pintaan myös vanhojakin kysymyksiä kuolemasta. Miksi ihmiset laitetaan maahan, miksei ne voi jäädä sinne kaappiin? Jos ne ihmiset kaivetaan liian syvälle maahan, voiko ne tippua avaruuteen? Meneekö ne sieltä maasta sitten kokonaan taivaaseen? Meneekö ne taivaaseen vai ihan avaruuteen asti? Ei siellä taivaalla näkynyt lentokoneen ikkunasta mitään paikkaa missä voi olla. Mikä on sielu? Miten se voi irrota vartalosta? Miten sielu menee vartaloon? Laittaako isä ja äiti sielun vauvaan? Öööööö.. Näitä kysymyksiä tuli tasasella syötöllä ja vastausta oli toisinaan hyvin hankala muotoilla. Taisi myös jäädä muutamaan kysymykseen vastaamatta. Olin itsekin jännän äärellä näitä pohtiessa.

Muutenkin ollaan tällä hetkellä siinä kehitysvaiheessa, että eniten kiinnostaa kaikki. On ollut jo kysymyksiä, miten vauvoja tehdään. Tehdäänkö ne samoin, kuin eläinohjelmissa? Ja taas vaan ööööö.. Avaruus ja eläimet kiinnostaa. Pieni on alkanut jo tässä vaiheessa potemaan myös pientä maailman tuskaa, kuinka ihmiset tuhoavat maapallon. Mistä näitä juttuja tulee? En tiedä. Välillä on hurja huomata kuinka korkealentoisia ajatuksia pieneen ihmiseen mahtuu. Ja miten hän imee asioita uutisista ja mainoksista itseensä ihan huomaamatta. Sitä on äiti ja isi välillä illalla ihmeissään sängynlaidalla istuessa, kun tärähtää kysymys, miksi jotkut ihmiset tappavat toisia ihmisiä. Ja jälleen pitää taas miettiä, miten asian nyt sitten selittäisi. Sitä joutuu monesti itsekin miettimään asioita ihan uudelta kantilta. Jos vaikka pystyisi pitämän muistissa valmiit vastaukset seuraavaa kyselijää varten.