Ajankäytön hallinta.
Ideana oli alunperin kirjoitella tänne päivittäin kuulumisia. Jo tässä vaiheessa huomaan ettei se nyt ihan ole onnistunut.. Itsellä ollut jo aiemminkin toisinaan ongelmia ajankäytön hallinnassa. Sitä huomaa istuvansa sohvan nurkassa selaamassa Instagrammia tai facebookkia toista tuntia vauvan nukkuessa. Tottakai on hyvä välillä levähtää, mutta voisi sen ajan käyttää paremminkin. Jo raskausvaiheessa kävin äitini loputtomalla kirjavarastolla varaamassa Ikea-kassillisen kirjoja kotiin. Koska raskausaika meni enemmin tai vähemmin levätessä luinkin silloin paljon. Nytkin ajatuksena oli jatkaa tuota uudelleen syttynyttä lukuinnostusta, mutta huomaan vaan olevani liian väsynyt siihen. Väsyneenä ajatus karkaa koko ajan ja lukemisesta ei vaa yksinkertaisesti tule mitään. Kokeilin myös äänikirjoja, sama ongelma. Ei pysty. On hienoa huomata kuunnelleensa puoli tuntia kirjaa ja yksinkertaisesti mitään ei ole jäänyt päähän. Hyvä, että tietää päähenkilön. Ei siis lukemista tässä elämänvaiheessa, ehkä sitten taas myöhemmin.
Kirjoittamisen suhteen ongelmana lähinnä tämän hetkiset lyhyet päiväunet, juuri kun saa pyykit laitettua ja muut kotityöt tehtyä ja avaa koneen, niin sängystä kuuluu jo vieno rääkäisy. Myös aktiivinen esikoinen on hyvä häiriötekijä. Päätin luopua liian rajuista tavoitteista määrän suhteen ja keskittyä siihen, että on kiva välillä päästä hetkeksi istahtamaan alas ja purkamaan omaa ajatusmaailmaa. Viime aikoina on ollut ihanat ilmat ja paljon kaikkea kivaa puuhaa. Olisi ihana päästä niistä kirjoittamaan ja sitten huomaan, että siintä on nyt jo monta päivää aikaa enkä nyt enää jaksa jälkikäteen mitään raapustella. Äitienpäivä tästä hyvänä esimerkkinä. Pientä rutiinia ehkä vielä vaatii tämä homma.
Kaiken muun lisäksi haluan raivata aikaa päivittäin liikkumiselle. On ihanaa päästä vihdoin taas kunnolla liikkumaan hankalan viime vuoden jälkeen. Vaunulenkkien lisäksi olen pikku hiljaa lisäillyt kevyttä juoksua mukaan. Askal takkuaa ja ei tahdo kulkea, mutta eiköhän tämä hiljalleen tästä lähde taas sujumaan. Myös sitä kuuluisaa omaa-aikaa saa hyvin lenkeillä. Paljon pitäisi päivän aikana saada aikaiseksi ja välillä tuntuu, ettei virta vaan riitä. Leikkipuistoon esikoisen kanssa vääntäytyminen on välillä todella vaikeaa. Olisi huomattavasti helpompaa itselle toisinaan vaan antaa lapsen istua sohvalla pelaamassa tabletilla parikin tuntia, mutta haluan vielä pitää kiinni sovituista rajoista ja rajoittaa pienen ruutuajan minimiin. Nyt kun kelit alkavat olla vihdoin vähän keväisemmät ulos lähteminenkään ei ole niin vaikeaa. Ollaankin iltaisin käytetty koiraa yhdessä ulkona ja käyty lähimetsässä nuuhkimassa kevään tuoksuja. Isoin aikakaappari itselläni on puhelin. Siitä haluaisin itseni vieroittaa. En kokonaan, mutta osittain. Kuten jo alussa kirjoitin, puhelimen parissa saattaa helposti vierähtää montakin tuntia päivässä. Selaan sosiaalista mediaa, nettikauppoja jne.. Tämän ajan voisin käyttää paljon mielekkäämminkin. Vaikka nukkumalla päiväunia, jos siihen joskus on mahdollisuus.
Kesällä haluan tämän suhteen siis tehdä muutoksen. Kännykkä saa oleilla eteisen pöydällä eikä matkusta mukaan sohvalle ja sänkyyn. Eikä varsinkaan ruokapöytään. Olen myös suunnitellut päiväohjelman laatimista kesän ajaksi. Ollaan kaikki kotosalla ja en haluaisi päivien vaan olevan pelkkää lorvailua. Saa nähdä toteutanko tämän vai jääkö suunnittelu asteelle. Toisaalta haluan myös nauttia tästä ihanasta kiirettömyydestä äitiyslomalla. Nuuhkutella pientä, joka on pieni vain niin kovin pienen ajan. Olla läsnä isommalle tytölle. Ja olla läsnä myös puolisona. Ehkä tämänkin suhteen pitää opetella armollisuutta. Kaikkea ei voi tehdä yhden päivän aikana. Kodin ei tarvitse olla jatkuvasti tahrattoman puhdas. Ei haitaa, jos pyykkiä kerääntyy. Ristiriitaista. Kuten kaikki tällä hetkellä tuntuu olevan.