Kotona vihdoin.
Lopulta sairaalassa vietettiin muutamaa päivää vajaa kaksi kuukautta. Pääsimme kotiutumaan ilman lisähappea sekä nenämahaletkua. Ensimmäisten päivien ajan oli todella outoa totutella siihen, ettei oltu enää kytkettynä valvontamonitoriin. Vauvaa seurasi jatkuvasti todella tarkasti. Ruokaa meni pullosta välillä todella pieniä määriä ja huolestutti saako vauva tarpeeksi ravintoa. Paino kuitenkin jatkoi nousua ja muutaman viikon päästä ruokamäärät kasvoivat selvästi. Stressasin öitä etukäteen, varsinkin sitä kuinka itse uskaltaisin nukkua. Huomasin, että pikkusen kohdalla menettämisen pelko oli jatkuvasti todella vahvasti läsnä. Lopulta päädyimme hommaamaan kätkyt hälyttimen sänkyyn rauhoittamaan omaa mieltä.
Ensimmäiset viikot olivat todella rankkoja. Tiesin kyllä jo sairaala-ajalta, että vauva pitää nukkuessaan hyvin persoonallista ääntä. Ääni on jotain kuorsauksen ja örinän välimaastosta. Kotona tuon äänen voimakkuus kuitenkin yllätti. Meni ainakin viikko, ettei öisin juurikaan nukuttu. Syöttöjä oli vielä kolmen tunnin välein sekä päivällä että yöllä. Hoidimme yöt yleensä kahden vuoron periaatteella. Toinen hoiti alkuyön kolmeen asti ja toinen siitä sitten aamuun. Örinää öisin kesti kotiutumisesta noin kaksi kuukautta. Nyt ollaan yöt nukuttu hyvin yhden pysähdyksen taktiikalla.
Yöuni on muutenkin muuttunut todella rauhalliseksi ja hyvin huomaa, että vatsavaivat ovat helpottaneet. Vatsantoiminta meillä on ollut ongelmana alusta asti. Pegorionia meni päivittäin neljän kuukauden ikään asti. Vatsaan kertyi ilmaa reilusti ja kotona alku oli yhtä itkua. Vauva rauhoittui nukkumaan vain mahalleen. Yöllä en uskaltanut antaa mahallaan nukkua, vaikka hälytin käytössä onkin. Joten yöt meni valvoessa ja vauvaa kantaessa. Esikoinenkin kysyi muutaman viikon kuluttua, että ettekö nyt oikeasti saa sitä vauvaa hiljenemään. Kun BMF lopetettiin 3,5 kg kohdalla, alkoivat ensin helpottaa ilmavaivat ja sitten vatsakin toimimaan suhteellisen säännöllisesti. Tällä hetkellä vatsa toimii pääsääntöisesti ilman lääkettä.
Olin aluksi jopa hieman hysteerinen hygienian kanssa. Olin aluksi vahvasti sitä mieltä, että esikoinen jää kokonaan pois päivähoidosta ja minnekään ei kotoa lähdetä muutamaan kuukauteen. Lopulta tulimme kuitenkin ratkaisuun, jossa esikoinen käy kolmena päivänä viikossa päiväkodissa lyhennetyn päivän. Ensi syksynä esikoulun aloittava tyttö oli itse sitä mieltä, että haluaa leikkimään kavereiden kanssa ja itsekin koin, että vuorovaikutus oman ikäisten kanssa on jo tämän ikäiselle tärkeää. Painotimme tytölle käsienpesun tärkeyttä ja ainakin nyt tähän saakka ollaan ihme kyllä vältytty kaikilta pöpöiltä. Normaalina keväänä päiväkodista on kotiin tuotu uutta flunssaa muutaman viikon välein. Ensimmäiselle reissullekin lähdettiin sitten Itä-Suomeen jo maaliskuun lopulla. Reissu meni hyvin. Pikkumatkustaja nukkui automatkat mennen tullen ja muutenkin kaikki sujui hyvin.
Ollaan liikuttu nyt muutenkin kotiympyröissäkin runsaasti. Vauva nukkuu hyvin päiväunet rattaissa lenkkien ajan sekä viihtyy loistavasti kantorepussa. Esikoinen ei aikoinaan repussa viihtynyt yhtään, mutta juniori nukahtaa melkein samantien, kun reppuun nostaa. Itse pidän tyttöä sisälläkin repussa päivittäin, jolloin kotityöt on helppo hoitaa ja silti vauva saa kaipaamaansa läheisyyttä. Havahduin muutama päivä sitten siihen kuinka normaalilta elämä tällä hetkellä vaikuttaa. Viime vuoden syksystä alkukevääseen asti elämä on ollut todella rasittavaa henkisesti. Ei ole uskaltanut juurikaan hengähtää. Nyt on ihana huomata kuinka oma olo alkaa helpottaa. Isoin syyllisyys ja ahdistuneisuus on poistunut. Olen äärimmäisen kiitollinen kaikesta ja kaikille siitä, että olemme nyt tässä tilanteessa <3
