Viikonlopun puuhailua.

Parvekekausi alkaa olla aluillaan. Ensimmäistä vuotta taas pitkästä aikaa pääsen kokeilemaan parveviljelyä. Kaikki istutukset on viimeisen kuuden vuoden ajan tehty pihalla ja pihalle tai kasvihuoneeseen. Pientä säätöä siis oli sähläillä esikoisen kanssa parvekkeen lattialla. En myöskään nähnyt järkeväksi ostaa uusia istutusastioita parvekkeelle, koska mitä todennäköisimmin emme kauaa enää tähän nykyiseen kotiin mahdu. Joka tapauksessa kävin ostamassa parvekeistutussäkit ja kotona kävin sitten miettimään mihin ne meinasin laittaa. Kokemuksesta tiedän kuinka paljon niistä voi tarttua väriä alustaan, joten jotain piti keksiä. Hetken aikaa Pinterestiä selailtuani löysin idean. Purin ja yhdistin kaksi Ikea kassia ja iskin säkit niihin. Ei ehkä sieltä kauneimmasta päästä, mutta ajaa hyvin asian. Kaikenlainen suojaaminen on yleensäkin yliarvostettua omissa puuhailluissani, joten sain sitten loppupäivän imuroida multaa parvekematolta. Jes. Mutta sielä ne tomaatit ja paprikat nyt on. Katsotaan mitä käy, saadaanko satoa vai käykö näille samoin kuin kaikille viherkasveilleni, jotka muutamassa kuukaudessa päätyvät biojäteastiaan.

kuva36.jpg

 

Myös vanha pöytä oli liian iso parvekkeellemme, joten pikavisiitti Ikeaan ja nyt on pieni ja näppärä pöytä. Myöskään kaikki tuolit eivät mahdu, joten pitänee yrittää survoa ne jo valmiiksi liian täyteen varastoon. Tai pakata jotenkin autoon ja viedä vanhempieni luokse säilytykseen. Ihanaa, kun vihdoin alkaa kelit lämpenemään. Mahtavaa istuskella parvekkeella pikkusen päiväunien aikana ja nauttia lämmöstä. Tätä on odotettu. Ulos on myös paljon mukavampi lähteä, kun ei tarvitse hikipäässä pukea ensin lasta ja sitten äkkiä itselle vaatteita toisen jo huutaessa vaunuissa ja toisen kitistessä rappukäytävässä. Ah, tätä helpoutta.

kuva35_0.jpg

 

Koti Sisustus

Kontrolli.

Ensimmäinen keskoskontrollikin on nyt takana. Kontrollissa kaikki oli hyvin, ei mitään huomautettavaa. Kontrolliin meno jännitti etukäteen, mutta koko tilanne oli ihanan rento. Keskustelusta fysioterapeutin sekä lääkärin kanssa jäi hyvä mieli. Meillä nyt neiti on siis 6 kk/ki 3 kk ja kasvaa hienosti. Painoa 5,6 kg ja pituutta 62 cm. Lääkäri kehotti lisäämään valkuaisin määrää ravinnossa, jotta paino nousisi vielä reippaammin. Kontrollin yhteydessä otettiin verikokeita, joissa ei mitään häikkää ollut. Seuraava kontrolli on sitten 3 kk päästä. Itselleni oli iso helpotus, kun kaikki toistaiseksi mennyt hyvin ja mitään ihmeempää ei ole tullut ilmi. Muutenkin on ihanaa, kun pikkuhiljaa jonkinlainen rytmi alkaa löytymään ja yöt nukutaan pääsääntöisesti jo kokonaan. Esikoinen oli myös aikoinaan hyvä nukkumaan ja en edes uskaltanut nuoremman kanssa toivoa alun hankaluuksien jälkeen, että yöt alkaisi sujumaan näin hyvin. Toivotaan, että sama jatkuu.

Kontrolleissa fysioterapeutilta tuli hyvää palautetta. Ainoana asiana mihin pitää kiinnittää huomiota on yliojentelu. Varsinkin hermostuessaan tyttö vääntää selkänsä kaarelle. Toisinaan myös lattialla vetää pään ihan takakenoon. Keskosilla kuulemma hyvin yleistä. Kävimme yhdessä läpi asentoja, jotka tukevat hyvän lihastasapainon syntyä. Näitä samoja asioita kävimme läpi myös kuntoutusohjaajan kanssa muutama viikko aiemmin. Lähinnä kehottivat vain kiinnittävään extra-huomiota kantoasentoihin ja pitämään tyttö mahdollisimman paljon lattialla, jolloin lihakset kehittyvät luonnostaan.

kuva39.jpg

Tyttö saa nykyään korviketta. Maidon tulo vain hiipui 4 kk kohdalla vaikka kuinka pumppasin. Toisaalta olin helpottunut, mutta toisaalta surullinen. Mutta ei sitä asiaa auta jäädä murehtimaan, joten korvikkeella mennään. Ja pullojen kanssa puljaus jatkuu. Soseet ovat uponneet pieneen alusta asti hyvin. Myös lihasoseet. Hankaluuksia syömisen kanssa lähinnä tuottanut alussa pieni koko. Tyttö hukkuu sitteriin. Alussa yritimme pyyherullien kanssa tukea pientä parempaan asentoon. Esikoisen kanssa soseiden aloitus oli paljon mielekkäämpää, kun osasi jo istua syöttötuolissa. Tuolloin ei ymmärtänyt ollenkaan kuinka helpolla pääsi. Nykyään ruoka uppoaa sisään jo ilman isompaa sotkua. Yleensä. Alussa tuntui, että enemmän ruokaa imeytyi ruokalappuun ja paitaan, kun lapseen. Saman lusikallisen sai mättää suuhun ainakin neljä kertaa. Ruokamäärien noustessa, maito määrät ovat laskeneet. Ja pullo ei meinaa välillä kelvata ollenkaan. Pulloraivarit nyt tällä hetkellä hieman helpottaneet, mutta se huudon määrä muutama viikko sitten oli järkyttävää aina maitoa antaessa. Ristiriitaista lisätä soseiden määrää, kun tuntuu, että maidon vielä pitäisi olla kuitenkin se pääruoka-aine näin pienellä. Nyt tosin siis jo tasottumaan päin ja maitokin taas maistuu.

kuva17.jpg

Jotenkin helpottavalta, että rankin aika alkaa olla tavallaan jo takanapäin. Tai ainakin suurinosa huolista ja murheista jo väistyneet. Napatyräkin oli jo itsestään kuroutunut umpeen. Ei vielä uskalla täysin huokaista, mutta hyvältä näyttää. Katsotaan mitä jatko tuo tullessaan. Toivottavasti yhtä hyviä uutisia.

Perhe Lapset Vanhemmuus