herra Epäonnistuminen

Vanhassa kansikuvassani istuin maassa ja heilautin käden naaman eteen. Harvoin kerrottu tarina on se, että vietin pihalla kameran kanssa lähemmäs toista tuntia ajastimen kanssa rämpäten. Tavoitteena saada se täydellinen kuva. Tuloksena oli kasa otoksia, joissa seison käsilläni maahanpäin valahtava paita alusvaatteet paljastaen. Valitsemani otos ehkä kiteyttää hyvin elämästä oivaltamani pointin: jos olet ahkera, itsevarma ja kärsivällinen, voit olla silti ihan surkea.

Epäonnistuminen ei ole kiva tunne. Kuitenkin se tuntuu seuraavan perässä kuin outo hiippari, joka jää perääsi huutamaan: ”hey!” huomiota kerjäten, todettuaan ensin ihailevan persettäsi. Kun sen saa vihdoin karistettua perästään, yllättää se taas seuraavan nurkan takaa, sama teennäinen virne naamallaan. Kuitenkin jos kaipaa jonkinlaista onnen tasapainoa, on ehkä parempi hyväksyä herra Epäonnistuminen osaksi elämäänsä. Siitä ei pääse eroon, eikä siitä opi pitämään, mutta myönnettäköön, että onhan se toisinaan ihan hauska. 

Tervetuloa seuraamaan uutta blogiani. Murehdintaa epäonnistumisista, pettymyksistä ja kaikesta pahasta, mutta kuitenkin katkeran humoristisella sävyllä.

Tuua

Niin ja sain minä yhden kivan kuvan otettua. Suttuinen ja huonosti kohdistettu, mutta joku voisi kuvailla sitä taiteelliseksi.