Tekniikan ihmelapsi

Olen pitänyt blogia tasaisen epätasaisesti vuodesta 2010. Postaukseni ovat kehittyneet 14 vuotiaan tytön päiväkirjasta oikeasti mieltäni miellyttäväksi kokonaisuuksiksi. Perustaessani Kolmipyörällä keskustaan päätin, että postaisin tällä kertaa kuukausittaisen tahdin sijaan joka viikko. Tänään minulla ei kuitenkaan tunnu olevan muuta sanottavaa, kuin että minulla oli kiva viikonloppu ja söin pitsaa. Jaan teille siis erään vanhan kirjoitukseni vuodelta 2015.

Koetan saada wordissa taulukkoon uuden rivin. Yritys ei onnistu. Ruutu levenee. Poistin vahingossa koko taulukon. Uuteen tulikin rivi liikaa. Ärsyttää. Suusta pääsee ärähdys:”Per**le” .Tunnen kuinka puna leviää naamaan ja ärsytys on kauttaaltaan hillitön. Vieressä kaveri vaivihkaa alkaa tuijottamaan ja pohtii voiko joku tosiaan ärsyyntyä yhdestä taulukosta noin paljon. Pitäähän sitä joskus vituttaa.

    Pidän itseäni pitkäpinnaisena ihmisenä. Jos lainaan hyvää kirjaa jollekkulle ja sitä ei kuulu takaisin unohdan asian. Jos joku peruuttaa tapaamisen kerran, kahdesti jopa kahdeksan kertaa peräkkäin en jaksa suuttua, kunhan lakkaan käyttämästä niin paljoa aikaa suunnitteluun. Jos palkka on myöhässä asia ei ole vakava, ainakaan ennen kuin tilipäivä on mennyt kuukausia sitten.

Mutta että ylimääräinen rivi taulukkoon. Voi helvetti.