Raskausviikot 11-13

Raskausviikot 11-13.

Pieniä nykäisyjä alavatsan vasemmalla puolella. Toistuvasti ja suuntaa vaihdellen. ”Nämä eivät varmasti ole suoliston ilmakuplia” ajattelin.

Kerroin yhdelle työkaverilleni raskaudestani viikolla 11. Olipa helpottavaa puhua toiselle ja avata omia ajatuksia asian suhteen. Lisäksi kertominen helpotti myös omia työtehtäviäni. Nyt raskaudesta tiesi puolisoni lisäksi kolme ihmistä. En uskaltanut kuitenkaan iloita. Ajatukset olivat väistämättä tulevassa nt-ultrassa.

Väsymys oli voimakkaana yhä läsnä. Alhainen rautavarasto yhdessä raskauden kanssa alkoi tehdä muitakin oireita. Levottomat jalat, kynsien ja hiusten katkeilu, huimaus, päänsärky, huonovointisuus ja heikotus. Niin ja se lamaannuttava väsymys.

Kotona en jaksanut vieläkään ryhtyä ylimääräisiin puuhiin. Kesän kukat nuupahtaneina etupihan kuistilla yhdessä talven kasvien kanssa. En vain millään saanut ryhdyttyä järjestelyhommiin.

Yhtenä viikonloppuna lapset lähtivät yökylään isovanhemmilleen ja me puolison kanssa yhdessä suuntasimme joululahjaostoksille. Kerralla kaikki hankinnat hoidettu. Paketointi suoritettiin seuraavana aamuna. Puoliso haki samana iltana varastosta joulukoristelaatikon. Sieltä kaivoimme esille yhdessä joulutähtiä sekä tonttuja. Lasten edellisvuosina askartelemat paperitontut pääsivät myös esille. Ulos en kuitenkaan jaksanut alkaa virittelemään kausivaloja. Olkoon talo sitten ilman.

Kaiken sohvalla makoilun ohessa puoliso jaksoi kyllä asiasta huomauttaa, ettei moinen olisi mahdollista enää sitten kun ”tuo” on täällä. En jaksanut puolustaa oloani vaan tyydyin mumisten myötäilemään.

Lisästressin sekä huolen alkuraskauteen toi toisen lapsen äkillisesti alkaneet arkiset vaikeudet, jotka eivät lainkaan näkyneet meidän kotonamme. Väkisin pohdin, heijastuuko eripura raskaudesta lapseemme? Mutta totesin, että olemme asiaa läpi käyneet hyvin aikuismaisesti sekä vain silloin, kun lapset eivät ole olleet läsnä. Muuten olemme käyttäytyneet hyvinkin normaalisti. Suukotelleet, halineet ja hassuttelleet. Unohtamatta lasten korostunutta huomioimista. Joten toivoimme, että tämä on nyt kuopuksella vain jokin ohimenevä vaihe jota pyrimme muuttamaan sen miten itse kykenemme kotoa käsin.

Nt-ultrassa kävin viikolla 13, siitä kerron kuitenkin omassa postauksessa.