Itkuhälytin

Eilen aamulla heti ensimmäisenä tein uuden raskaustestin. Tulos oli yhtä kirkas, kuin edellisen illankin testi = olen raskaana. Viidennes viikko lienee tosiaan meneillään.

Soitin iltapäivällä neuvolaan ja kerroin tilanteestamme. Haluaisin päästä juttelemaan asiasta jonkun ulkopuolisen kanssa, jolle voisin enemmän käydä tätä tilannetta lävitse. Aikoja ei kuitenkaan ollut saatavana. Tulee päätös olemaan sitten ikinä mikä hyvänsä, loppukuusta menen (tai menemme) käymään neuvolassa. Mahdollisuushan on toki myös sillekin, että raskaus keskeytyy itsestään ilman meistä johtuvaa syytä. Riskinsä sille on jo ns. omasta takaa.

Ymmärrän puolisoni kannat, ne ovat tosia. Olemme luopuneet jo kaikesta, mikä on liittynyt tai helpottanut ns. pikkulapsiaikaa, sillä lapset ovat jo 7- ja 8-vuotiaita. Auto on jokunen aika sitten vaihdettu ja se ei ole mikään tilaihme kolmelle lapselle takapenkillä, varsinkaan kahdelle turvaistuimelle. Olemme hetken aikaa myös asuttaneet uutta kotiamme, joten menomme ovat huomattavasti suurentuneet edellisestä pikkulapsiajasta. Lisäksi olen itse vaihtanut alaa sellaiseen, johon aiempaa koulutusta ei edes ole ja tämän myötä oma rahallinen tilanteeni on vain määräaikaisten työsopimusten varassa. Ollen lisäksi myös edellistä työtäni matalapalkkaisempi. Menoja on enemmän, kuin käteen jäävää tuloa. Lapset eivät ole ilmaisia, mutta ”eihän niitä rahan vuoksi saada”. Hankintalistalla olisi siis vauvanvaatteiden lisäksi turvakaukalo, vaunut, hoitotarvikkeet ja sänky, vaippa- ja korvikerallia unohtamatta.

Itkuhälytin meiltä sentään löytyy.