Ei ole olemassa vain loputonta kujaa

Pitkän suoran kujan varrelta kuultaa valo.
Valo joka jollakin tavalla on siintänyt näkyvissä jo kauan.

Vihdoin olen sen oven kohdalla.
”KOLMEKYMMENTÄ”
Katson ovessa olevaa tekstiä ja mietin päässäni mitä oven takaa löytyy.
Olen kulkenut tätä kujaa jo pitkän aikaa. Välillä olen livennyt pohjalle kun olisi pitänyt hypätä kuilun yli. Välillä kuja on ollut kuin tasapaino nuora joka haastaa minut.
Kuja on ollut myös hetkittäin suuri juoksupyörä, pyörä jossa minä olen juossut ja noudattanut arkirutiineja säntillisesti.

Nyt on aika vihdoin kääntyä.

Kolomenkympin kriisi – blogi on minun tarinani siitä kun kolmenkympin kriisi iskee.
Mitä viimeinen vuosi alle kolmikymppisenä pitää sisällään? Millaisia ajatuksia päässä pyörii ja mitä unelmille on tapahtunut?

Uskallatko sinä kääntyä kanssani?