Herätyskristillisille piireille Patrick Tiainen lienee tuttu perustamastaan seurakunnasta ja myöhemmin homona kaapista tulleena, muille hän taitaa olla ihan random tyyppi, nykyisin hätäkeskuspäivystäjä ja tuore lyhytterapeutti. Nuoresta iästään huolimatta (s. 1993) hänen elämänsä on ollut varsin vaiheikas, ja sitä määritteli  hyvin pitkään  tiukasti kaapissa pysyminen, eheytymisyritykset ja Jumalan palveleminen jopa oman hyvinvoinnin kustannuksella.

Taivaan ja helvetin väliltä kertoo hänen ja kuuden muun homoseksuaalin  tarinat. Patrickin kertomus on niistä pisin ja muodostaa kirjan ensimmäisen osan. Toisessa osassa on kuusi muuta kertomusta ja loppusanoiksi on valittu uskovaisten vanhempien sanat.

Kirjassa monet homoseksuaalit elävät kaksoiselämää. He kokevat syyllisyyttä. He kokevat olevansa perustavasti vääränlaisia.

”Halusin tappaa itseni, mutten voinut, koska sekin olisi synti. Kaikki synti ahdisti. Masturbointi, porno, kiroilu, tv-ohjelmat, olin langennut niin moneen syntiin ja olinhan homo, eli olin synti.”

Koska itsekin olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni herätyskristillisessä seurakunnassa, pystyn hyvin samaistumaan moneen kertomukseen. Aiemmin blogissa esitelty Isä meidänkin käsitteli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä evankelis-luterilaisessa seurakunnassa. Sekin oli tosi koskettava kirja, mutta tähän minulla on enemmän kosketuspintaa.

Useimmiten seurakunnissa ajatellaan, että homous itsessään ei ole vielä synti, mutta homoseksuaalisten tekojen toteuttaminen eli parisuhde ja/tai seksi on. Joissakin seurakunnissa saatetaan hyväksyä myös parisuhde, mutta henkilö voi joutua suhteen julkistamisen jälkeen vetäytymään vastuutehtävistään.

Eräs kirjoittaja kertoo tapaamisestaan pastorin ja hänen vaimonsa kanssa: ”Kerrottuani elämäntarinan kuulin, että elän valheessa ja että totuus oli heidän puolellaan. Olin kovettanut sydämeni Pyhän Hengen puheelta. Jumala vielä parantaisi minut homoudesta, jos vain uskoisin ja haluaisin sitä tarpeeksi.”

Sekä uskova että homo

Kirjan tarinat osoittavat, että täysin mahdollista olla sekä uskovainen että homo. Ei tarvitse valita jompaakumpaa. Homolle usko voi olla äärimmäisen tärkeä asia elämässä, ja olisi itseään vastaan toimimista jos yrittäisi eheytyä heteroksi. Joillekin naimattomana pysyminen voi olla vaihtoehto, mutta tämänkin pitäisi olla henkilön itsensä valinta eikä asia, joka tulee painostuksena seurakunnasta.

Homoseksuaalin äiti kirjoittaa: ”Asia on vaikea meille uskonnollisissa piireissä kasvaneille, mutta asia on paljon vaikeampi ihmiselle, jota se henkilökohtaisesti koskettaa. Kaikille ”jääminen vain pois” seurakunnasta ei ole vaihtoehto, monen koko suku ja kaveripiiri ovat seurakunnassa. Minne he menisivät? [—] Onko jotakin missä voisimme muuttaa kantaamme, jotta ei enää 10 vuoden kuluttua tarvitsisi lukea näitä tuskallisia kertomuksia.”

Minua liikuttaa kovasti nuo vanhempien tekstit. Äitini on suhtautunut aivan äärettömän tuomitsevasti minuun sen jälkeen kun tulin kaapista. Itkettää nytkin, kun tätä kirjoitan. Miten joku voi olla niin jumiutunut omaan uskonnolliseen poteroonsa, ettei edes omaa lastaan kykene kohtaamaan muutoin kuin raamatunlauseilla pommittamalla? En tiedä, miten hänet saisi lukemaan tämän kirjan, ja auttaisiko sekään?

Ymmärrän kyllä senkin, että vanhempia pelottaa, miten heihin suhtaudutaan sen jälkeen seurakunnassa, kun he tulevat kaapista lapsensa homouden takia. Voivatko he jatkaa vastuutehtävissä? Kyseenalaistetaanko heidän kasvatusmetodinsa?

Suosittelen kaikille uskovaisille

Kirjan teksti on hieman viimeistelemätöntä. Kunkin kertojan oma ääni olisi varmasti tullut esiin, vaikka tekstit olisi käyty läpi ajatuksella, oikoluettu ja kieli huollettu. Tällöin lukukokemus olisi jouhevampi eikä olisi tarvinnut palata takaisin kappaleen alkuun, että mistä tässä nyt oikein puhuttiinkaan. No, tärkeintä on toki, että he yleensäkin kertovat kokemuksistaan. ❤️

Haluaisin tyrkätä tämän jokaisen uskovaisen luettavaksi. Etenkin niiden fundamentalistien käsiin, jotka kertovat että minä olen vääränlainen, minun elämäni on syntiä. Olet menossa helvettiin, tee parannus. Arvelen, että konservatiiviset arvot tulevat todennäköisesti olemaan osa esimerkiksi helluntailaisuutta vielä pitkään. Mutta peräänkuulutan dialogia. Haluaisin tulla nähdyksi ihmisenä, en homona. Sellaisena tavallisena naisena, joka haluaa tulla hyväksytyksi omana itsenään.

Patrick Tiainen: Taivaan ja helvetin väliltä. Books on Demand 2021.

Teksti Xena, kuva kustantajan sivuilta.