Ei ole naista karvoihin katsominen
Sain ensikosketukseni naisten karvoituskeskusteluun kymmenvuotiaana. Oli kesä ja istuimme kaverin kanssa heidän terassillaan. ”Kasvaako sulla karvoja varpaiden päällä?” Vilkaisin varpaitani ja teki mieli piilottaa ne mihin tahansa sukkiin, kenkiin, ihan sama, koska voi ei, mulla toden totta oli karvoja varpaissa.
On kummallista, miten naiset saadaan niin helposti ajattelemaan, että karvoitus on jotenkin nolo tai turha asia. Että jokaisella kunnon ihmisellä on siistityt bikinirajat. Ja kuinka joku nyt kehtaa olla ajamatta sääriään.
Media näyttää meille tietyn kuvan ”oikeasta naisesta”. Kaikki toki tietävät, että useimpia kuvia muokataan ainakin jollakin tavalla, mutta silti naisen iho mielletään kauttaaltaan samanlaiseksi kuin vauvojen persikkapyllyt. Väärin meni!
Olin taannoin gynekologisessa operaatiossa. Esivalmisteluohjeissa käskettiin ajamaan karvat pois. Kun kysyin syytä, sain vastaukseksi, että näkyvyyden ja hygienian takia. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten tulehtuvat karvatupet edesauttavat hygieniaa ja miksi karvat haittaavat näkyvyyttä, jos kurkitaan emättimen pohjalle levittimien asettamisen jälkeen. Sen nyt ymmärtäisin, jos tehtäisiin jotain vaikkapa häpyhuuliin. En kuitenkaan uskaltanut uhmata ohjeita, koska pelkäsin että minulle tärkeä operaatio jää tekemättä. Edelleen ärsyttää.
Mitä kivaa karvojen ajelussa on?
Vaihtelu virkistää! Jos tänään sheivaan kaikki pimppikarvat pois, myöhemmin voin kokeilla vaikka jotain muotoiltua versiota. Ne kasvavat aina takaisin, joten kovin pieleen ei voi mennä kuin tilapäisesti.
Minulla täyteen pituuteen kasvaneet säärikarvat tarttuvat jostain syystä osaan housuista. Leia ihmettelee, miten oikeasti voi olla näin, mutta kyllä, mieluummin ajelen karvat kuin kärsin kummasta kutinasta ja kiristyksestä, kun karvat liikkuvat housujen mukana. Älkää naurako! Kyllä näin voi tapahtua 😀 Sheivaamisen jälkeen lahkeet tuntuvat kivemmilta päällä.
Jos on suuseksin ystävä, siis antavana osapuolena, voi olla helpompi lähestyä paikkoja, jotka eivät uppoa pöheikköön. ”Kun karva tarttuu kieleen, ja tyttö nousee mieleen”, lauloi Sikaduo aikoinaan. Toisaalta, eipä tuo ole ennenkään hidastanut. 😊 Ja kyllä sieltä löytyy karvatontakin aluetta, johon tehdä tuttavuutta.
En tiedä, onko terveydenhoitajan muinaisessa kommentissa jotain perää, kun hän sanoi, että jos kärsii kovasta hikoilusta, kainalokarvojen poiston jälkeen deodorantti tai antiperspirantti osuu paremmin sinne mihin pitääkin eli suoraan iholle.
Mitä ei niin kivaa?
Karvojen poistaminen on loputon suo. Tehokkaammat käsittelyt maksavat maltaita, halvemmilla taas lopputulos on lyhytaikainen. Iho voi ärtyä, karvatupet tulehtua. Ei sekään nyt kauhean herkullisen näköistä tai tuntuista ole, jos iho on punapilkkuinen, ärtynyt ja kutiseva.
Oletus,että oikea nainen sheivaa tai poistaa karvansa muilla tekniikoilla, asettaa ikäviä odotuksia ihmisille. Tarvii tietynlaista rohkeutta kulkea valtavirtaa vastaan. Vastaavasti joku osa väestöstä ajattelee, että feministin pitäisi olla ruma, karvainen ja miehen puutteessa, että sellaistakin karvastereotypiaa vastaan tässä joutuu taistelemaan.
Ei ole helppoa, oli sitten karvoja tai ei. Aina menee väärin! 😂
Teksti Xena, kuva Steve Harvey/ Unsplash