Liikennemerkkejä ja tikkuihmisiä
Lähdimme pienelle mökkilomalle. Ajomatkan aikana vastaan tuli uusia liikennemerkkejä, niitä sellaisia yksinkertaistettuja, sukupuolettomia. Muistelimme, kuinka uusien merkkien ilmestyessä mediassakin oli näkyvissä voimakkaasti niiden kanta, joiden mielestä merkit oli kehitetty hälventämään sukupuolirajoja. ”Nykyään ei saa enää edes puhua naisista ja miehistä!!11” Totuus on kuitenkin, että merkkejä yhtenäistettiin muiden Euroopan maiden merkkien kanssa eikä liikennemerkeissä noin yleensäkään ole tarvetta eritellä, ylittääkö suojatien mies, nainen vai muunsukupuolinen. Samat säännöthän koskevat kaikkia.
Toinen sukupuolijakoon ja symboliikkaan liittyvä juttu on taannoinen tikkuihmisepisodini. Piirsin näitä klassisia tikkuihmisiä kaavioon, joka kuvasi erään ryhmän suhteita. Henkilöillä oli nimet, paikkakunnat ja muutama muu lisämääre. Katsoja huomautti heti, että olin pukenut ryhmän ainoan miesoletetun housuihin. Nolotti. Vaikka periaatteessa olen sukupuolittamista vastaan ja pyrin arjessa käyttämään neutraaleja ilmaisuja, silti mokaan välillä.
Piirsin kuvan uudestaan, ja tällä kertaa keskityin piirtämään tikkuihmiset erilaisina persoonina. On eri hiustyylejä, vaatteita ja myös vähän kokoeroja. Toki olisin voinut tehdä kaikista samannäköisiä housu- tai hametyyppejä, mutta tässä tilanteessa, kun oli tarkoitus kuvailla ryhmän yksittäisiä jäseniä, tämä versio tuntui sopivammalta.
Huomaatteko muuten, että noita hahmojakin sanotaan suomen kielessä tikku-ukoiksi? Ukot ja akat on niin syvälle ihmiseen juurtuneita käsityksiä, että niitä saattaa käyttää ihan ajattelematta. Kieli muuttuu käyttäjänsä mukana. Puhumalla tikkuhahmoista tai -ihmisistä (kiitos jälkimmäisestä termistä kaverin lapselle!) voimme pikkuhiljaa muuttaa muiden puhetta, ja he toivottavasti seuraavien, kunnes joku päivä on ihan normaalia puhua tikkuihmisistä.
PS: Täällä mökillä aika pysähtyy. Vesi haetaan ulkoa, sauna lämmitetään puilla. Jossain kaukana kuuluu satunnaisesti autojen ääniä. Ollaan vain me kaksi ja syksyä kohti kääntyvä luonto. Luksusta.
Teksti ja kuva Xena