Kirja-arvostelu: Entiset heterot

Kaikki ovat kuulleet kertomuksia, joissa ihminen on vuosikausia pitänyt homoseksuaalisuutensa piilossa, kunnes sitten jossain vaiheessa tulee ns. kaapista ulos pitkän prosessoinnin jälkeen. Oma kokemukseni on kuitenkin tästä hyvin erilainen, enkä suinkaan ole ainoa, vaikka aiheesta on toistaiseksi olemassa ainakin suomeksi harmillisen vähän kirjallisuutta.

Rose-Marie Peake ja Outi Santavuori ovat kuitenkin toimittaneet ns. myöhäisheränneiden sateenkaari-ihmisten kokemuksista kirjan Entiset heterot: Kuinka löysin itseni sateenkaaren alta. Kirja tarjosi itselleni varsin tarpeellista vertaistukea. Minua on hämmentänyt, miten olen voinut olla niin syvästi kaapissa jopa itseltäni. Olen pohtinut, onko seksuaalinen suuntautumiseni ollut aina sama, mutta en vain ole löytänyt sitä aiemmin vai onko suuntautuminen oikeasti muuttunut elämän varrella. Itselläni asian tajuamista on hidastanut uskonto, mutta silti on hämmentävää, että näinkin iso asia on pysynyt jotenkin taustalla koko elämän. Yksiselittäistä vastausta ei ole vielä löytynyt eikä se ole ehkä tarpeenkaan, mutta on mukava lueskella muiden kokemuksia!

Ulos heteroharhasta

Kirjassa on useita lyhyitä tarinoita aiemmmin heterosuhteissa eläneiltä ihmisiltä, jotka ovat myöhemmin löytäneet oman sateenkaarevamman identiteettinsä. He kertovat, mitä tästä seurasi ja millaista on elää samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa ja sateenkaariyhteisössä. Omaan seksuaaliseen suuntautumiseen havahtuminen näyttäytyy monen elämässä hyvin käänteentekevänä ja silmiä avaavana kokemuksena. Puhutaan jopa ”heteroharhassa” elämisestä, josta on sitten syystä tai toisesta on yllättäen herätty huomaamaan asioiden todellinen laita. Osa kokemuksista näyttäytyy näin entisen uskovaisen näkökulmasta lähes kuin uskoontulokertomuksina!

”Olin kuin pahainen teini, riemuissani ja kauhuissani yhtä aikaa. Näin ihania naisia kaikkialla, flirttailin ja tunsin ryhtini suoristuvan uuden itsetuntemuksen voimasta. Hormonitoimintani oli hetkessä kuin 13-vuotiaan pojan, ja minua nauratti ja itketti. Aluksi useammin itketti.”

Toki kertomuksissa näkyy myös se, että vaikka ollaan sateenkaaren alla, niin aina ei sitä sateenkaaren päässä olevaa aarretta meinaa löytyä eikä uusi elämäkään aina mene nappiin. Kumppanin löytyminen tuntuu hankalalta, intensiiviset ja myrskyisät heterosuhteenjälkeiset ”ensirakkaudet” päättyvät, läheisten suhtautuminen on nuivaa. Silti erityisesti ensimmäiset suhteet ja/tai seksikokemukset saman sukupuolen kanssa koetaan niin käänteentekeviksi, että paluuta entiseen heteroelämään ei ole.

”Se oli ensimmäinen naissuhteeni, ja vaikka suhteen toinen osapuoli olikin omien lähtökohtiensa takia varsin estynyt ja suhteemme ongelmainen, kokemus oli minulle äärimmäisen tärkeä: se oli käytännön sinetti faktalle, että myöhään kuoriutuneen aikuisen sydämeni siivet kallistuivat yksinomaan naisia kohti.”

Tavallista elämää

Kirjan lopussa oleva osio Läheisten mietteitä ilahdutti. Äänensä kuuluviin saavat lapset ja ex-puolisot sekä myöhäisheränneen lesbon uusi kumppani, joka itse on aina tiennyt olevansa lesbo. 10-vuotias kertoo äitinsä naissuhteesta: ”Minun mielestä on outoa, että jotkut pitävät sitä ällönä, kun minulle se on ihan tavallista elämää.” Tähän virkkeeseen kiteytyy paljon. Itse myöhäisheränneenä lesbona koen nimittäin vihdoin eläväni normaalia (siis itselleni normaalia) ja tavallista elämää, omaa elämää ja toivon tämän välittyvän myös läheisilleni.  Minulla on kokemus, että vihdoin näyttäydyn muiden ihmisen silmissä sellaisena kuin olen ja haluan olla. Ei tämä ole sen kummempaa elämää kuin ennenkään, mutta jollain tasolla kaikki tuntuu silti muuttuneen.

Suosittelen kirjaa tietenkin myöhäisheränneille ja heidän läheisilleen, mutta myös erityisesti ”varhaisheränneelle” sateenkaarikansalle, joiden oma kokemus on erilainen.

Rose-Marie Peake & Outi Santavuori: Entiset heterot: Kuinka löysin itseni sateenkaaren alta. Atena 2019.

Teksti Leia, kuva kustantajan sivuilta.