Kirja-arvostelu: Isä meidänkin
Vastikään ilmestynyt Isä meidänkin on kiinnostava katsaus siihen, millaista on olla sateenkaari-ihminen yhteisössä, jossa hyväksyntä ei todellakaan ole automaatio. Uskonnollisissa piireissä haaste on muiden hyväksynnän ohella myös siinä, miten yksilö itse kokee istuvansa siihen muottiin, mitä seurakunta opettaa.
Hengellistä väkivaltaa esiintyy erilaisissa uskonyhteisöissä. Tässä kirjassa sitä tarkastellaan evankelis-luterilaisen kirkon piirissä. Kirjan raskasta aihetta keventää tietotekstin ja kokemustarinoiden vuorottelu. Kirjoittajan oman tarinan lisäksi kirjassa kerrotaan yhdeksän muun entisen tai nykyisen sateenkaari-ihmisen polku.
Kirjoittaja Ani Iivanainen on diakoni Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa. Hän on mm. mukana työryhmässä, joka järjestää ja suunnittelee sateenkaarikoulutuksia seurakunnan työntekijöille.
Samaistuttavat kokemustarinat
Kokemustarinoiden lukeminen liikuttaa.Tunnistan paljon omia pohdintojani elämän varrelta. Osaa kertojista on kohdeltu törkeästi, osaan on suhtauduttu lempeämmin. Vaikka kirjan tutkimuskohteena on ollut evankelis-luterilaisen kirkon tilanne, osa haastastelluista kertoo kokemuksiaan mm. helluntaiseurakunnasta.
Iivainen on kysynyt jokaiselta, mitä tämä haluaisi sanoa hengellisen väkivallan alla eläville sateenkaari-ihmisille. Moni suosittelee lähtemään yhteisöstä, jossa kokee väkivaltaa. ”Vältä kusipäiden seuraa.” (s. 111) Etäisyyttä saa ottaa myös perheeseen. Eräs haastatelluista kiteyttää asian hyvin: ”Seksuaalinen suuntautuminen ei ole valinta, mutta homofobia ja kiusaaminen ovat.”(s. 196)
Asenteet kovenevat
Iivanainen kirjoittaa kirjassaan asenteiden koventumisesta. Yleisesti ottaen sateenkaari-ihmisiin suhtaudutaan suopeammin, mutta esimerkiksi politiikassa tehdään voimakkaita sateenkaarivastaisia ulostuloja. Kesällä 2021 Unkari kielsi seksuaalivähemmistöistä kertomisen esimerkiksi koulukirjoissa. Tuntuu, että ollaan peruuttamassa takaisin vähintään kehotuskiellon aikaan.
Yksi kristillisistä arvoista on lähimmäisenrakkaus, jonka esimerkiksi Jeesus sopii hyvin. ”Jeesus ei määritellyt missään kohdassa rakkautta yksiselitteisesti. Sen sijaan Jeesus eli rakkautta todeksi ja myös opetti kertomuksissaan useassa kohtaa rakkauden merkityksestä ja voimasta. Hän toteutti rakkautta käytännön teoilla. /…/ Rakkaus ei ollut vain kaunis teoreettinen ihanne.” (s.118) Osa kristityistä pitää kuitenkin ohjenuoranaan, että synti on julistettava synniksi ja vetoaa esimerkiksi uskonnon- ja sananvapauteen.
Tiukoista tulkinnoista dialogiin
Raamattua voi tulkita monella tapaa, ja yhden kirkkokunnankin sisällä tulkintoja on erilaisia. Itse olen elänyt yhteisössä, jossa tulkinta oli fundamentalistisen yksioikoinen. ”Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava.” (3. Moos. 20:13) Saat olla homo, kunhan et elä homoelämää.
Minun kohdallani hengellinen väkivalta on ollut kaikenkattavaa ylhäältä tulevaa määräilyä siitä, miten kristityn, erityisesti nuoren naisen, tulee elää, ettei aiheuta paheksuntaa eikä pala helvetissä. Homoseksuaalisuus mainittiin usein erikseen, ja muutenkin seksuaalielämään liittyvät synnit luokiteltiin pahimmiksi, siitä huolimatta, että ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room. 3:23).
Onneksi kirjasta käy ilmi, että evankelis-luterilaisessa kirkossa asenteet ovat hiljalleen muuttuneet. Osa jaksaa tietenkin jankuttaa loputtomiin, heitellä raamatunlauseita ja katsella nenänviertä pitkin, mutta monet haluavat käydä kunnioittavaa vuoropuhelua, jossa pyritään asettumaan aidosti toisen asemaan.
Tätä kirjoittaessa taivaalla näkyy upea sateenkaari. Toivon kirjan tuovan lohtua ja toivoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille, mutta erityisesti suosittelen sitä seurakuntien työntekijöille. Jos ei ole kohdannut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, tästä kirjasta voi ammentaa oppia siitä, miten meidät soisi nähtävän.
Ani Iivanainen: Isä meidänkin – Sateenkaari-ihmisten kohtaama hengellinen väkivalta. Books on Demand, 2021
Teksti Xena, kuva Books on Demand
PS: Jos olet kohdannut hengellistä väkivaltaa, älä jää yksin. Tukea antavat esimerkiksi Uskontojen uhrien tuki UUT ry tai Sateenkaariyhdistys Malkus.