Kirja-arvostelu: Sateenkaaren alla

Perinteisesti sateenkaariperheeseen viitataan, kun puhutaan lesbojen tai homojen perustamasta perheestä. Sateenkaariperheen muoto voi olla kuitenkin oikeastaan ihan mitä vaan. Vanhempia voi olla yksi, kaksi tai enemmän. Vanhemmat voivat olla kasvatuskumppanit eivätkä romanttisessa suhteessa keskenään. Lapset voivat olla edellisistä (hetero)liitoista tai heidät on adoptoitu.

Sateenkaaren alla kokoaa yhteen kolmekymmentä tarinaa erilaisista sateenkaariperheistä: nais- ja miespareista, transvanhemmista, yksinhuoltajista, tukiperheistä, sukusolujen luovuttajista. Kirjassa on ilahduttavasti myös sateenkaari-isoäidin ja sateenkaariperheen lapsen kertomukset.

Miten noi teidän lapset on tehty?

”Yllättävän moni tuntuu edelleenkin hämmentyvän siitä, miten ei-heterolla voi olla lapsia. Olen sangen usein aiheuttanut hämmennystä. On kiehtovaa tarkkailla ihmisen ilmeitä, kun hän ei saa kakistettua ulos kysymystä siitä, onko lapsi hankittu heteroseksuaalisen yhdynnän keinoin vai onko muitakin tapoja.”

Sateenkaariperheisiin lapset eivät synny noin vain, vaan se vaatii suunnitelmallisuutta. Yksityisillä lääkäriasemilla tehdyt hedelmällisyyshoidot ovat kalliita, näihin kaikilla ei ole kerta kaikkaan varaa, joten luovuutta tarvitaan. Julkisella puolella on hoitoja saavat muutkin kuin cis-heterot, mutta jonot ovat pitkät ja sukusolujen saatavuus riippuu sairaalan käytännöistä. Näistä voit lukea enemmän esimerkiksi Sateenkaariperheet-sivustolta.

Eräs nainen kertoo sopineensa seksitreffeistä tuntemattoman miehen kanssa ovulaation aikana. Hän halusi lapsen nimenomaan yksin, ja käytti miestä siis pelkästään luovuttajana eikä tämä tullut koskaan tietämään jälkeläisestään.

Jotkut käyttävät ”muumimukimenetelmää” eli koti-inseminaatiota. Tässä isäehdokas siis masturboi puhtaaseen astiaan, josta spermaa siirretään ruiskulla ovuloivan naisen emättimeen – ja toivotaan parasta.

Tavallista arkea

Kirjan kertomukset ovat ihan tavallista lapsiperhearkea. Lapset eivät ole mitään herranenkeleitä, vanhemmat väsyneitä yövalvomisista ja uhmaiästä. Tulee eroja, huoltajuuskiistoja.

Byrokratiaa on enemmän, joskus voi joutua hakemaan oikeutusta olla omannäköinen perheensä. Lainsäädännön kohentuminen, esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolaki vuonna 2014, on onneksi muuttanut tilannetta positiivisempaan.

”Olen tuntenut kaikkialla perhemuotomme hyväksytyksi ja aika tasavertaiseksi muiden perheiden kanssa. Vaikka perheemme asema on nytkin ihan hyvä, odotan kovasti sukupuolineutraalin avioliittolain toteutumista. Lapsemme ollessa pieni vauva kolahti postiluukusta hänen syntymätodistuksensa. Siinä luki ”avioliiton ulkopuolella syntynyt”. Itkin silloin vuolaasti tuo lappunen kädessäni, enkä vieläkään voi ymmärtää, miten niin pienellä lauseella voi olla niin suuri merkitys. Lapsellamme on koko elämänsä ajan syntymätodistus, jossa lukee ”avioliiton ulkopuolella syntynyt”, vaikka hänellä on kaksi hyvin rakastavaa vanhempaa. jotka ovat sanoneet toisilleen ”tahdon” ja joilla molemmilla on vihkisormus vasemman kätensä nimettömässä.”

Toivon että joku, joka ei ole ihan kartalla näissä asioissa – enkä minäkään kaikkea tiedä – innostuisi lukemaan tämän kirjan, tai edes osia siitä, ja näin saamaan tietoa millaisia perheitä hänen ympärillään saattaa elää.

Hanna-Leena Autio, Karoliina Riihiluoma, Maria Rintamäki ja muut: Sateenkaaren alla: Kertomuksia perheistä. Atena 2015.

Teksti Xena, kuva kustantajan sivuilta.