Blogin lukija kysyi meidän lempisarjoja, leffoja ja kirjoja. Tässä esittelen muutaman minua viime aikona ihastuttaneen sarjan. Tekstissä ei pitäisi olla suunnattoman suuria spoilereita.

Sairaalamaailmaa

Pidän sairaalasarjoista, kunhan niissä on joku hyvä juju eikä vaan kaaressa lentävää verta ja suolenpätkiä. Itse asiassa ne näyttävät leikkausefektit ovat vähiten kiinnostavia osuuksia. 😀  Juuri nyt minulle kolahtaa The Good Doctor. Tähän sarjaan lisämaustetta tuo päähenkilön Shaun Murphyn (Freddie Highmore) autismi, ja ehkä tässä sarjassa viehättääkin vähemmistöasetelma: on kiinnostavaa nähdä, miten potilaat ja muu henkilökunta on käsikirjoitettu reagoimaan Shaunin käytökseen. Kun itse kuulun useampaan vähemmistöön, sarjat tai leffat antavat jotain peilattavaa aiheesta.

SPOILER ALERT: Ensimmäisen kauden 14. jakso ”She” liittyy muuten sateenkaariteemaan. Kirurgien potilaana on transtyttö Quinn (Sophie Giannamore), jota hoitaessaan Shaun järkyttyy: ”But he has a penis!”Muut lääkärit puhuvat Quinnista tyttönä ja käyttävät she/her-pronominejä, mutta Shaun sinnikkäästi puhuu he/his-pronomineilla eikä hahmota, että ihmisen syntymässä määritelty sukupuoli voi olla eri kuin koettu. Shaunin tyyli kysyä suorasukaisia, ehkä jopa vähän asiattomina tai loukkaavina pidettyjä kysymyksiä johtaa kuitenkin hyviin keskusteluihin Quinnin kanssa, ja loppujen lopuksi Shaunkin alkaa puhua Quinnista tyttönä.

Ennen ”hyvää tohtoria” katsoin New Amsterdam -sairaalasarjaa. Siinä päähenkilö on adhd-tyyppinen intoilija kontrastina äsken esitellylle Shaunille. Sarja alkaa, kun sairaalan uusi johtaja Max Goodwin (Ryan Eggold) erottaa koko kardiologisen osaston ja laittaa muutenkin paikat mullin mallin. Hän haluaa panostaa potilaisiin ja vähentää byrokratiaa. New Amsterdamissa hoidetaan kaikkia riippumatta siitä, onko heillä (amerikkalaista) sairausvakuutusta, joten potilaskunta on kaikenkarvainen. No, ei ehkä koiria kuitenkaan, ainakaan vielä. 😉

Sarja on ehkä jotenkin sekavampi kuin The Good Doctor. Voi tosin olla, että päähenkilön vauhti hämmentää minua. Tavallaan tykkään Shaunin hahmosta enemmän kuin tästä Maxista. New Amsterdamissa on erilaisia lääkäreitä erilaisine tarinoineen: on päihdeongelmaa, lapsihaaveita, parisuhdekriisejä.Näiden tapahtumien käänteet olivat ehkä se syy, mikä tähän sarjaan koukutti. Erityinen suosikkini on psykiatri Iggy, jolla on aina aikaa keskustella kollegoidenkin kanssa. Hänen homoutensa tuodaan esiin hyvin arkiseen tapaan täysin normaalina asiana, mikä ilahduttaa. Vaikka en etsimällä etsi vähemmistöistä kertovia ohjelmia, toki omasta taustasta johtuen huomioin, kuinka hahmot esitellään.

Näitä sairaalasarjoja olen katsonut neuloessani. Dialogia on helppo seurata, vaikka toinen silmä olisikin silmukoissa. Näissä on sopivasti draamaa ja äksöniä, eli jaksot eivät vain liu’u ohi, vaan ensin tapahtumat kiinnittävät huomion ja sen jälkeen on jotain vähän syvällisempää, jota sitten voi peilata omaan elämäänsä.

Stailausta

Leian kanssa meillä on aina joku yhteinen sarja, jota katsomme useimmiten kasvistikkujen, sipsien ja dippien kanssa. Tällä erää se on Sillä silmällä. Sarja kuuluu genreen, jota normaalisti en katso, koska en pahemmin välitä muodista tai sisustuksesta, ja hiuksenikin ovat vähän miten sattuu, mutta tykkään Fab 5:n asenteesta ja sarjan kokonaisvaltaisesta muutoksesta. Ensinnäkin he ovat hauskoja  persoonia, mutta mikä tärkeintä, he ihan oikeasti keskustelevat muutosta kaipaavan henkilön kanssa, tuovat yhteen etääntyneitä perheenjäseniä, kertovat omista vaikeuksistaan, miettivät, mikä auttaisi tämänkertaista henkilöä parhaiten. Minua liikuttaa usein seurata, kuinka joku Fab fivestä löytää yhteisiä kokemuksia päähenkilön kanssa. ”Minäkin nukuin autossa”, kertoi Bobby jossakin jaksossa vasta asunnon saaneelle nuorelle miehelle. Kuvittelisin, että saisin lisämotivaatiota tavoitella omia unelmiani, jos joku vaikeuksista kohtuullisen menestyväksi ihmiseksi noussut ihminen juttelisi kanssani ja jakaisi samantyyppisiä kokemuksia.

Teinidraamaa

Atypical on toinen sarja, jonka viimeisen kauden katsoimme äskettäin yhdessä. Päähenkilö Sam (Keir Gilchrist) on autistinen nuori mies, joka päättää että on aika löytää tyttöystävä. Kun Sam ottaa askeleita kohti itsenäistymistä, hänen äitinsä joutuu myös kasvamaan ja päästämään irti kanaemoroolistaan.Myös Samin siskon, aina häntä puolustaneen ja tukeneen Caseyn (Brigette Lundy-Paine) elämässä tapahtuu isoja myllerryksiä. Sarjassa on useampia seksuaalivähemmistöihin kuuluvia hahmoja, joita en tässä erittele ettei tule spoilereita.

Myöhemmin luvassa on postauksia leffoista ja kirjoista – stay tuned! 😉

Teksti Xena, kuva JESHOOTS.COM/ Unsplash