Enemmistöjen oikeudet ärsyyntymiseen ja loukkaantumiseen

Tunnen venäläisen, joka loukkaantui tästä jutusta. ”Venäläinen lahjoo ja voitelee kohdusta hautaan”. 

Joku valkoinen heteromies, ainakin Enbuske, saattoi ottaa nokkiinsa, kun Hesari julisti sivuillaan, että ”valkoisella heteromiehellä ei ole oikeutta olemassa oloon”. Saattoipa jutulle rypistää jokunen pikkupojan äitikin.

Kun Suomen eri heimojen edustajat ovat katsoneet itsestään tehtyä pilkkaa, niin joku on saattanut ärsyyntyä, vihastuakin.

Esimerkit kuitenkin mahtuvat sananvapauden piiriin.

Vaikka Euroopan ihmisoikeussopimuksessa luetellaan useita tapauksia, joissa sananvapautta voidaan rajoittaa lailla, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin (nykyinen Euroopan unionin tuomioistuin) on ratkaisuissaan korostanut, että näitä rajoituksia on tulkittava suppeasti:

»Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sananvapaus on eräs demokraattisen yhteiskunnan keskeisistä perustoista, eräs sen edistyksen ja jokaisen yksilön kehityksen perusedellytyksistä. Ellei ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, sananvapaus ei koske pelkästään sellaisia ”tietoja” tai ”ajatuksia”, joihin suhtaudutaan myötämielisesti tai joita pidetään vaarattomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaisia, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät.

Sananvapaus on kuitenkin eri asia kuin oikeus loukkaantua. Ihmisiä saa pilkata ja syrjiä ja morkata sananvapauden rajoissa, mutta se ei poista ihmisiltä loukkaantumisen oikeutta. Tämä oikeus koskee myös enemmistöjä. 

Pidän outona kehitystä, jossa yksilöitä ei kohdella yksilöinä. Sen sijaan ihmiset jaetaan ryhmiin ja jaetaan heille oikeuksia sen perusteella. Miksi enemmistön jäsenen loukkaantuminen olisi arvoltaan pienempi kuin vähemmistön jäsenen loukkaantuminen?