Feminististä höpöä huoraamisesta

Tässä kirjoituksessa Sexpon toiminnanjohtaja Tommi Paalanen kritisoi Hesarin yksisilmäistä otetta naisten huoraamiseen.

Tässä lehtijutussa sukupuolentutkija Elisa Penttinen kertoo, että naisten ostamat mieshuorat ovat ”pragmaattista elintasoturismia, jossa on selvät säännöt”.

Miten voikin olla niin, että feministeille miesten huoraaminen on vain pragmaattista, mutta naisten huoraaminen uhriksi joutumista?

Miehenä näen asian niin, että kaikilla maailman ihmisillä ei ole mahdollisuutta valita mukavaa ammattia. Miehenä kuitenkin myös näen, että nainen on aivan yhtä kykenevä tekemään rationaalisia päätöksiä kuin mieskin.

Jos nainen tahtoo huorata elääkseen, nainen huoraa. Jos mies tahtoo huorata elääkseen, mies huoraa

Ei naishuora ole yhtään enempää uhri kuin mieshuorakaan. 

Miksi feministit tahtovat esittää naisen passiivisena ajautujana, joka ei voi tehdä valintoja niin kuin mies?

Tässä ilmiössä näkyy sama, mikä näkyy kaikessa miehiin ja naisiin suhtautumisessa. Kun nainen saa huomiota moraalisesti kehnossa valossa, häntä tarkastellaan laajassa kontekstissa ja ajautujana. Kun mies saa huomiota huonossa valossa, häntä tarkastellaan aktiivisena pahana.

Kun nainen tappaa lapsensa, ruvetaan etsimään selittäviä muuttujia. Kun mies tappaa perheensä, ruvetaan puhumaan toksisesta maskuliinisuudesta ja miesten vääristyneestä kulttuurista

Jos ette usko, yrittäkää lukea huoraamiseen liittyviä juttuja etukäteen ennakkoasennetta valitsematta. Naisten huorien ostaminen on enemmän jees kuin miesten huorien ostaminen samalla tavalla kuin kypsän naisen huvittelu nuorilla pojilla on rohkeaa seksuaalisuutta, kun taas kypsän miehen huvittelu nuorilla tytöillä on hyväksikäyttöä tai ainakin likaista.