Ottakaa feministit viime hetken koppi, se alkaa seitsemältä

Tänään pelataan naisten jalkapallon EM-kisojen loppuottelu, lähetys alkaa vähän ennen seitsemää. Vastakkain ovat Tanska ja Hollanti. Suomi ei valitettavasti selvittänyt karsintoja eikä päässyt kisoihin. Naismaajoukkueemme on luisumassa samaan alamäkeen, jossa miesmaajoukkueemme on ollut jo kauan.

Kisoja on kommentoitu Futisfoorumilla reilut parikymmentä sivua. Se on vähän. Miesten arvokisoissa yksi ottelu saattaa kerätä kommentteja jo ennakkoon kaksinkertaisen määrän.

Syy kommentoinnin niukkuuteen on selvä. Naisjalkapalloilun absoluuttinen taso on ollut heikko. Esimerkiksi Suomen naismaajoukkue otti rankasti köniinsä nuorilta poikajunnuilta.

Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Olen katsonut kakki Ylen lähettämät pelit. Joukossa on vielä kuraa, mutta merkittävä osa peleistä on ollut viihdyttäviä. Naisten taitotaso on hivuttautumassa niin korkealle, että peliä on ilo seurata. Syöttöketjuista tulee riittävän pitkiä, ja yksilöiden taito riittää mieltä kutittaviin ratkaisuihin.

On ollut ilo huomata, että Yle on osannut antaa arvon naisfutikselle. Se on valjastanut kisoihin selostamaan parhaat futisselostajansa ja hankkinut rinnalle osaavia kommentaattoreita. Erityisesti minua on ihastuttanut miestenkin kisoissa kommentoinut Marianne Miettinen. Tiedollisesta tasosta tai peliymmärryksestä ei jää totisesti puuttumaan. Myös ulosanti on terävää.

Kuinka paljon tasa-arvoa korostavissa piireissä on puhuttu kisoista? Arvaan, että vähän. Tasa-arvovouhottajat aloittavat mölinänsä, kun joku heistä joskus keksii verrata naisfutiksen saamaa huomiota ja naisfutiksessa liikkuvia rahasummia miesten futikseen.

Sellainen vertailu on turhaa. Jalkapallo on viihdebisnestä, valtavien rahasummien liikuttelua. Se perustuu huomioon. Huomiota ei voi vaatia, se täytyy ottaa. Ketään katsojaa ei voi pakottaa katsomaan naisfutista, eikä mitään tuotantotiimiä voi vaatia lähettämään kisoja, joilla ei ole katsojia.

Feminismin aika on nyt. Nyt pitäisi seurata kisoja, pulputtaa niistä kahvipöydässä ja kirjoitella niistä foorumeille. Niin minä olen tehnyt, vaikka en feministi olekaan, tasa-arvon kannattaja vain.

Mutta antakaa minun arvata! Feministijoukot eivät niin tee. Sen sijaan he tapansa mukaan keksivät uhriutua myöhemmin. Eiköhän tämäkin käännetä taas niin, että itse ei tehdä mitään, mutta muita syyllistetään.