Feminismin ja tasa-arvon ero
Feminismi ja tasa-arvo eivät tarkoita samaa. Feminismillä on sisältö, mutta tasa-arvo on asenne.
Tasa-arvoon kuuluu idea, että saman pöydän ääressä istuvat ihmiset, joilla on erilaisia arvoja, ovat samanarvoisia, vaikka heidän arvonsa ovat erilaisia. Feministi ei mahdu samaan pöytään länsimaisia naisten oikeuksia vastustavan kanssa, mutta tasa-arvon kannattaja mahtuu.
Tasa-arvoinen sanomalehti antaa kertojasta itsestään lähtevän äänen tasapuolisesti sekä yksikulttuurisuutta kannattavalla nationalistille että monikulttuurisuutta kannattavalle feministille.
On harhaista kuvitella, että feministit kannattaisivat tasa-arvoa. Kaikkea muuta. Heillä on vahva pyrkimys nostaa esiin tiettyjä arvoja ja tukahduttaa toisia. He ovat esimerkiksi vähemmistöjen puolella eivätkä tahdo antaa ääntä uskonnollisille ryhmittymille, jotka ovat vähemmistöjä vastaan.
Tällainen suhtautuminen ei ole tasa-arvoa, koska tasa-arvo ei perustu subjektiiviseen kokemukseen ja omien arvojen ajamiseen vaan ristiriitojen hyväksymiseen ja erilaisuuden kuuntelemiseen.
Olisikin reilua, että feministit lopettaisivat itsensä esittämisen tasa-arvoisina, koska heillä on selvä missio, idea siitä, mitkä arvot ovat hyviä ja mitkä huonoja. Feminismi on aate, jolla on tietyt tavoitteet, mutta näiden tavoitteiden esittäminen tasa-arvoksi on valehtelua.
Jotta ihmisen voisi kohdata yksilönä hänen omasta persoonastaan, kulttuuristaan ja tilanteestaan käsin, täytyy luopua oman subjektiivisuuden käyttämisestä mittarina. Minä tai minun viiteryhmäni ei ole koskaan mittari, jolla voi määrittää tasa-arvoisen kohtaamisen.