Humalassa ei pitäisi kirjoittaa, mutta kirjoitan silti.

Taas on tullut esille tapaus, joka viittaa siihen, että auktoriteettiasemassa ollut mies on käyttäytynyt naisia kohtaan epäkohteliaasti, jos ei suorastaan härskisti ja pyhiä psykologisia rajoja rikkoen.

Minulla ei ole todisteita puolesta tai vastaan, mutta tunteideni perusteella oletan, että mies on sika. Tunteeni perustuvat lukuisiin esille nousseisiin naisten kokemuksiin.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä, mikä naisten kulttuurissa estää poliisin luokse menemisen. Jos mies on käyttäytynyt törkeästi ja rikkonut lakia, silloin on uskallettava mennä poliisin tykö ja selvitettävä, millaisen kohtelun uhriksi on joutunut. Jos tilanne on selvä, poliisin luo menemiseen ei pitäisi liittyä epävarmuutta tai häpeää.

Miksi te naiset ette omissa porukoissanne pysty luomaan kulttuuria, jossa pahantekijä paljastetaan silloin, kun se on ajankohtaista? Vuosien jälkeiset paljastukset ovat usein arvottomia, koska niitä on vaikea tutkia.

Annan ohjeen. Kun koette seksuaalista häirintää, menkää poliisin luo. Ei auta, että puhutte omissa porukoissanne. Ei auta, että puhutte julkisuudessa.

Jotta käyttäytymishäiriöiset seksuaaliset häiriköt saataisiin ruotuun, täytyy toimia silloin, kun tilanne on ajankohtainen. Menkää poliisin luo. Kertokaa, mitä on tapahtunut. Sen jälkeen asia rupeaa etenemään virallisia kanavia.

Onhan se nyt vallan älytöntä, että yksi häirikkö pystyy vahingoittamaan ties kuinka montaa naista vain siksi, että kukaan naisista ei mene polisiin luo.

En ymmärrä tätä. Jos kärsii vääryyttää, silloin on haettava oikeutta.