Vihreiden Fatim Diarra kertoi loukkaavan vitsin, mutta perusongelma vihreille ei ole itse vitsi

Vihreiden Fatim Diarra kertoi loukkaavan vitsin. 

”Jos haluaa asua metsässä niin ole hyvä, mutta ihan turha odottaa samaa palvelutasoa ja metsässä on anketa, ainoa syy sinne on insesti ja se että kukaan ei kuule kun vaimo huutaa apua.”

Loukkaava vitsi herätti närkästystä, jota vastaan Diarra puolustautui vetoamalla mustaan huumoriin. Ja sitähän se oli, heitto, jolla voitaisiin naurattaa omaa porukkaa pienessä piirissä. Samaan vetosi puheenjohtaja Aalto, huumoriin.

Luulisi kuitenkin nuoren koulutetun naisen oppineen mm. persujen toilailuista, että huumori on huono selitys. Niin ikään kuvittelisi, että ammattipoliittikon statuksella ratsastava ihminen ymmärtäisi, että varsin suuressa someyhteisössä tokaistu epäkorrekti vitsi ei jää ryhmän rajojen sisälle.

Perusongelma vihreiden näkökulmasta Diarran vitsissä on kuitenkin se, että monet – sekä vihreät että muiden puolueiden edustajat – kokevat vitsin heijastelevan kaupunkilaisvihreiden todellisia asenteita. Diarra ei olisi kertonut vitsiä, jos hän olisi intuitiivisesti pelännyt ryhmän tuomiota. Hän ei kuitenkaan pelännyt, pikemminkin kai ajatteli ryhmäläisten yhtyvän maalaisille irvailuun. Vitsi oli sitä vähän parempaa vihapuhetta, jota saa viserrellä, kun vitsin kertoja kuuluu oikeaan poliittiseen ryhmään ja kun vitsin kohde on oikea.

Maaseudun vihreitä harmittaa. He ovat kertoneet harmituksestaan somessa. Taistelu maaseudun luutuneita asenteita vastaan on kovaa työtä, joka vaatii paksun nahan ja paljon pitkäjänteisyyttä. Kun omassa kuplassaan kelluva erilaisuutta ja moninaisuutta väheksyvä kaupunkilaistyttö mitätöi syrjäseudulla tehdystä työstä merkittävän osan yhdellä pulautuksella, tunteet kiristyvät.

Todelliset asenteet tuppaavat nousemaan ajan myötä esiin. Puheet pääkaupunkikeskeisistä taloudellisesti hyväosaisista soijalattevihreistä, joille hyvepuhe on vain puhetta ilman sisältöä, tuskin ovat tuulesta temmattuja. Siitä kertoo sekin, että Helsingin vihreät suostuivat kokoomuksen johdolla veroäyrin laskuun. Samat vihreät, jotka puhuvat oikeudenmukaisuuden puolesta ja puheissaan tahtovat kaikille kaikkea mahdollista hyvää, tekivät ratkaisun, jolla jaettavan hyvän määrä pienenee. 

Kun vihreistä on tullut koulutettujen kaupunkilaisten feministinen ryhmä, joka tahtoo talouskasvua ja sen suomaa hyvää sen sijaan että se vaalisi köyhyyttä, joka johtaisi puolueen alkuperäisten arvojen lähteille eli luonnonsuojeluun, niin miksi ryhmä ei luopuisi nimestään ja olisi rohkeasti sitä mitä se jo nyt käytännössä on? Silloin puoluekentälle avautuisi tilaa todelliselle vihreälle aatteelle, joka ei yrittäisi sekä syödä että säästää kakkua vaan joka pystyisi nostamaan vaaliteemakseen luonnon itseisarvon ja asettamaan sen ihmisen hyvinvoinnin edelle.