Vuoripuro virtaa

Olen jo kauan ajatellut, että taide on sairasta. Siinä itseään täynnä olevat narsistiset ihmiset ihailevat ja palvovat itseään täydellisyyttä tavoittelemalla.

Nuoret eivät kuitenkaan ole yhtä pilalla kuin vanhemmat. Heissä on jäljellä vielä jonkinlaista aitoutta, hätäistä intoa itse asiaan sen sijaan että ihan kaikki pyörisi oman navan ympärillä.

En osaa saksaa kuin koulusaksan verran, enkä ymmärrä ainakaan kuultuna laulettua. Siitä kuitenkin tulee mieleen vuoripuro, heleä, kirkas. Puro, joka välillä taantuu rauhallisiksi lammikoiksi rynnätäkseen taas iloiseen juoksuun.

Ihanaa Patricia, ihanaa! Kiitos!