Minä istuskelen täällä junalooshissa ja mietin elämää. Aika siistiä, että kaikki vastuu on viimekädessä itsellä. What you reap is what you saw. Ja siltikään ei oo niin vakavaa tää homma. Syö mansikoita tyhmännäköisesti ja postaa se internaattiin. Jos joku asia nolottaa, niin voi vaan huomata, että hitto egohan se siinä! Ei sielua ja meidän syvintä olemusta paljoa kiinnosta 😉 Sitä kiinnostaa vaan se, että sillä on tilaa hengittää ja olla. Ja silloin on elämä kivaa. Riittää, kun vaan hengittää ulos sitä omaa sisintä. Kokeile, ja huomaa muutos ympäristön suhtautumisessa suhun. Ja tietty omassa vapaudentunteessa. Ala resonoimaan sisäisesti niitä asioita, mitä elämältä toivot. Tai jos tarkkoja ollaan, niin sitähän me tehdään jatkuvasti, hyvässä ja huonossa. Pikemminkin: TUNNISTA, mitä resonoit, ja jos se ei ole mieleistä, muuta sitä. Mä olen harjoitellut tätä elämisen tyyliä pari vuotta. Tosi lyhyt aika, tosi oleellinen muutos – kaikessa. Sitä vetää puoleensa ihmisiä ja tapahtumia jotka lisää elämän mahdollisuuksia toteuttaa JUURI SITÄ aitona itsenään olemista ja erilaisia mahtavia juttuja. Eli aika jees positiivinen noidankehä. Kokeile vaikka tänään ja tuu kertomaan tänne, että miltä tuntuu. Tai jos oot sisäistänyt tämän omassa elämässä, niin kerro, mitä vaikutuksia sillä on ollut.

Päivän kivoimmat:

Oma sisäinen tunne. Kiva konduktööri. Oma junakoppi! Tieto siitä, että mun hotellissa on uima-allas.