Jooga on ollut mulle aina ja ennen kaikkea keino kehittää kroppaa. Liikkuvuus, voima, kehonhallinta. Ashtanga ja bikram ovat olleet ne joogan lajit, joita oon tykännyt tehdä, koska niissä on se ”feel the burn!” -meininki voimakkaana mukana. Tottakai keho-mieli -aspekti, spirituaalisuus ja joogafilosofia on jokseensakin kulkeneet mukana. Mutta…eilen aurinkotervehdyksiä vääntäessä aloin kyseenalaistamaan mun joogani treenikeskeisyyttä.
Mitä jos tämä saisikin olla jotain muutakin. Mitä jos jättäisinkin sivummalle sitä urheilumentaliteettia, tähtäämistä voimaan ja vaikeampiin asanoihin, ja ottaisinkin koko homman mun mielen ja kehon yhteistyönä, ikään kuin terapiana. Mun olemukseni haluaa selkeästi alkaa opiskelemaan tätä uudella tavalla! Tutkimaan rauhassa, että mitä muuta annettavaa tällä jutulla voisi olla, kuin sikspäkki, heh.
Musta olisikin todella kiva kuulla muilta joogeilta, että miten te olette kulkeneet omaa matkaanne.
Koska sitähän tämä laji pohjimmiltaan on – hidasta matkaa ja matkanteon päättymättömyyden hyväksymistä. Se pakottaa lempeästi mielen kohtaamaan kehon kautta sen tosiasian, että mitään ei voi pakottaa, vaan asiat loksahtelee paikoilleen oman luontaisen tahtinsa mukaan. Minulle, joka on aina halunnut olla elämänsä puikoissa mahdollisimman 150 prossasesti, tämä on haaste. Mutta tosi ihana sellainen! Mä uskon ja toivon, että tämä kesä, meidän laituri ja mun pinkki mattoni saadaan tehtä ihan uusia havaintoja koko lajin suhteen. Ja oman itsen suhteen. Pakottamatta, tehden hommaa ilolla ja rakkaudella.
Joogan ensimmäinen asana alalajista riippumatta taitaa olla se, kun ennen harjoituksen aloittamista haetaan kehon vertikaaliakselille balanssia. Suomeks: seisotaan matolla ja haetaan keholle oikea tuki asennon ja hengittämisen kautta 🙂 Mä seisoskelin eilen yöllä taas laiturilla ja tunsin ensimmäistä kertaa maadoittuvani kunnolla. Tämä taisi olla mun ensimmäinen oikea joogaoppituntini vaikkei koko laji ollut todellakaan edes mielessä! Mun lepakkoparveni pörräs jälleen kerran ilmassa mun ympärillä, mutta tuntuivat tällä kertaa suhahtelevan ohi huomattavan paljon lähempää kuin aikaisemmin. Taisivat nekin aistia muutosta.
