Konttorilla

Sain tänään lahjaksi Brian Tracyn kirjoittaman teoksen Eat That Frog! - Get more of the important things done today . Nopean selailun perusteella kirja käsittelee ajanhallintaa, sen puutetta, koko olemassaoloa, ja mikä tärkeintä, esittelee 21:ssä eri luvussa selkein esimerkein keinoja, joiden avulla meistä tulee tehokkaampia, opimme onnistumaan, näemme elämän positiiviset puolet ja parannamme elämänlaatuamme. Kirjan lukeminen linkittyy itselläni vahvasti työelämään ja työelämässä kehittymiseen, joten mikä sen parempi paikka luvata olla tehokkaampi kuin blogi! Aloitetaan introsta. 

Tracy esittää, että meidän pitäisi valita päivän tärkein ja haastavin tehtävä heti ensimmäiseksi tehtäväksi, sillä tämän tehtävän suorittaminen kokonaisuudessaan saa meissä aikaan voittajafiiliksen. Kuulostaa sinänsä yksinkertaiselta. Ikuisena pessimistinä (jonka toivon tosin muutuvan nyt vähintääkin tämän kirjan puoliväliin mennessä) en näe tässä muuta ongelmaa kuin sen ihan tärkeimmän tehtävän erottamisen niiden kaikkien tehtävien joukosta. Miten se tapahtuu? Onko tärkein ja ensimmäiseksi hoidettava tehtävä se, joka stressaa ehdottomasti eniten, ja jonka oikeasti haluaisi tehdä ihan vihoviimeisenä jos ei ollenkaan? Onko tehtävä se, jonka joku muu käskee suorittamaan NYT ja jonka olisi pitänyt olla valmis jo eilen? Tätä aion lähteä nyt todellakin selvittämään, jos joku tietää valmiin vastauksen, saa ehdottomasti opastaa. 

Toinen asia; yhteen tehtävään keskittyminen kerrallaan ja tehtävän vieminen KOKONAISUUDESSAAN loppuun? Näin haluaisin oikeasti työskennellä. Pari vuotta ympäriinsä säntäilleenä ja jatkuvan puhelimen pirinän, sähköpostien ja muiden häiriötekijöiden ristitulessa tämä on kuitenkin tällä hetkellä melko kaukainen haavekuva, ja tavallaan pelkään myös, että tähän jo turtuneena keskittymiskyky on puolittunut parin vuoden takaiseen. Tässä avainasia on kuitenkin varmasti maltillisesti aloittaminen. Yksi sähköposti ilman keskiytyksiä ja ajatusten harhailua. Yksi blogiteksti. Niistä lähdetään liikkeelle. 

Tässä aiheessa edistymisestä on varmasti pakko raportoida tänne blogin puolelle. Jotkut aloittavat uuden vuoden alkaessa kuntokuurin tai tipattoman (tammikuun), minä siivoan ajatukseni ja opin priorisoimaan! Ehkäpä tällä voisi olla pidemmän aikavälin vaikutuksia? 

Palataan viimeistään seuraavan luvun merkeissä! 

Moikka. 

Konttorilla-blogi on nyt korkattu. Sen kummempia miettimättä olen perustanut vuonna 2019 blogin, joka käsittelee työelämää, sen haasteita, tilanteita ja ihmisen suhdetta työntekoon. Syy, miksi blogi on olemassa, on se, että mielestäni tuntojaan on tervettä kirjoittaa ylös, ja herättää tällä tavalla keskustelua kanssaihmisissä. Tähän on ehkä aiheellista todeta, että LinkedIn on tietenkin olemassa, ja tuolla temmellyskentällä saa ammattimaisia ajatuksiaan purkaa melko vapaasti, siellä myös ihmettely on sallittu. Kokonaisuutena se ei kuitenkaan tuntunut kanavalta, jossa luovuudelle voisi antaa aivan niin paljon sijaa. 

Kunnianhimoinen tavoitteeni on päästä käsittelemään erilaisten työpaikkakulttuurien eroja alkukevään aikana. Varoituksen sanana kaikille, en valitettavsti ole työnohjaaja, psykologi, kouluttaja, tai millään muulla määritelmällä pätevä antamaan minkäänlaista ohjeistusta työpaikoille missään muodossa. Ihmettelyyn ja kyseenalaistamiseen olen sen sijaan saanut eväät jo pikkulapsi-iässä, ja sillä tiellä ollaan edelleen. 

Jos luit tänne asti, onnittelut, olet varmasti ensimmäinen!

Palaan pian asiaan.