Onko tämä ravintoa vai ei?

Viimeviikonloppuna oli taas kuukausittainen valmennuspäivä. Päivä koostui ravintovalmennuksesta, life coachsin luennosta ja HIIT-treeneistä.

Syömisessä en ole vielä edistynyt kovinkaan pitkälle. Tiedän kyllä miten ateriat pitäisi koostaa, mutta silti tulee syötyä suurimmaksi osaksi vanhojen tottumusten mukaan. Olen onnistunut ottamaan vasta pieniä juttuja arkeen mukaan, kuten leivän vaihtaminen hiivattomaan ruisleipään ja oliiviöljyn lisäys salaattiin. Herkut olen jättänyt viikolta pois.

Ehdottomasti pitäisi syödä useammin, mutta jotenkin se on niin työlästä, usein tulee lounaaksi syötyä vain rahka. Kun ei syö tarpeeksi, tulee paljon mielihaluja ja huonoja valintoja kaupassa.

Ehkä tärkein oppi lähipäivältä itselleni on se, että kaupassa käydessä, mieti jokaisen ruuan kohdalla, onko tämä ravintoa?! Jos valitsee ostoskoriin vain ne, jotka ovat hyvää ravintoa, ei voi kovin metsään mennä. Tätä siis opettelemaan.

Tällä viikolla saimme tehtävän, jossa pitää kasata ruoka-annos niin hyvin kuin osaa ja ottaa siitä kuva facebookin ryhmään, jossa sitten valmentaja kommentoi aterian hyvät ja huonot puolet. Tämä on tosi hyvä tehtävä, koska jokaisen lisäämästä kuvasta oppii itsekkin lisää ja saa vinkkejä.

Treenaan pt:n kanssa kerran viikossa. Pt:n apua, neuvoja, tietoa ja tsemppiä en osaa sanoin kuvailla. Se on korvaamatonta. Ehkä tähän sopii mieheni toteamus, että en tule mistään kotiin niin hyväntuulisena kuin treeneistä pt:n kanssa. Itse en pysty mitenkään viemään treenejä niin loppuun asti kuin pt:n avustamana ja tsemppaamana (lue pakottamana)! Jos vaan rahallisesti on mahdollista, niin kokeile, en usko, että tulet katumaan!

Lenkkeily talvella on ärsyttävää, koska hiihtäjät on vallannut pururadat. Ja koska inhoan kävelyteillä kävelyä. Haluan kävellä auratulla metsätiellä otsalampun valossa, ilman muita ihmisiä. Ärsyttävyydestä huolimatta käyn joka päivä vähintään 3 kilometrin lenkin (ei johdu mun hyvästä itsekurista vaan kahdesta koirasta). Kolme vaivaista kilometriä, kuulostaa onnettomalle, mutta se on 90km kuussa ja 90km enemmän, kuin olisin jättänyt menemättä. Ja siihen ei mene kauan ja sen jälkeen yleensä fiilis on hyvä. Eli lähtekää lenkille, se ei maksa mitään, mutta tekee hyvää keholle ja mielelle!

7.1 on seuraava inbodymittaus, kuntotestit ja mittaukset, sitä yritän muistutella itselleni, kun joulu saapuu ja joulusuklaat kaupassa huutaa päästä ostoskoriin.

Tällä viikolla tapasin ystävän, jota en ole nähnyt kesän jälkeen. Hän kysyi, että olenko löytänyt uuden miehen, koska olen laihtunut. En ole löytänyt, haluan elää nykyisen miehen kanssa 100-vuotiaaksi, terveenä. Mutta ehkä jotain muutosta on tapahtunut!