Elämäntapamuutos

Olen heinäkuusta asti miettinyt,että uskallanko lähteä mukaan vuoden kestävään valmennukseen, joka tähtää pysyvään elämäntapamuutokseen.

Eniten siinä pelottaa herkuista luopuminen. Olen herkkuaddikti, jos täytyy valita niin syön mielummin herkkuja kuin oikeaa ruokaa. Olen jo päivällä huonolla tuulella, jos tiedän, etten saa karkkia illalla tai edes jotain hyvää. Miten ihmeessä mun itsekuri riittää? Keksin aina jonkun oikeutuksen karkille, päivä on mennyt hyvin, huonosti, tentistä sain hyvän taikka huonon numeron. Mä en juo viiniä illalla rentoutuakseni niin kai mä nyt voin korvata sen karkilla!? Syitä on lukemattomia ja jos ei ole, niin keksin kyllä. Eikä mulle riitä mikään 1 rivi suklaata, vaan levy ja päälle irtokarkkeja. Viikonloppuun kuuluu tietysti myös sipsipussi ja jäätelö lisäksi.

Toinen huolenaihe liittyy ajankäyttöön. Miten saan mahtumaan lisääntyvän liikunnan elämääni, miten mä jaksan sen, että päiviin tulee lisää tekemistä vaikka nytkin päivät tuntuu täyttyvän vain opiskelusta ja huono-omatunto soi korvissa perheen yhteisen ajan puutteesta, puhumattakaan ystävien näkemisestä. Ja stressi, tosta kaikesta.

Mä en ole ollut koko ikääni ylipainoinen, lasten saannin myötä tuli ylimääräisiä kiloja, mutta pahimmat kilot on kertynyt, kun kärsin kovista selkäkivuista ja jouduin olemaan sairaslomalla yli 5 vuotta, nyt painoindeksi huutaa jo punaisella. Siellä on kai jonkinlaista rappeumaa ja selkä on leikattu kahdesti. Viimeisimmästä leikkauksesta on jo jokunen vuosi ja sen jälkeen se on ollut kivuton. Nyt puolen vuoden aikana, selkä on kuitenkin kipeytynyt pari kertaa todella pahasti ja vanha ”ihana” ystäväni hermosärky on palannut, mutta mennyt onneksi ohi parissa viikossa. Ylipaino tuskin auttaa selänkään hyvinvointiin.

Mulla on myös 2 maailman ihaninta tytärtä, minkä esimerkin ja mallin haluan antaa niille? Mulla on myös maailman ihanin aviomies, eikö mun tarvitse pitää itsestäni huolta, koska olen jo naimisissa? Iho ongelmia, väsymystä, tekosyitä, selkä ongelmaa, nyt kun tällainen valmennus käveli mua vastaan, niin onko mulla yhtä ainutta syytä olla lähtemättä mukaan? Silti se pelottaa, miten hyvää ruokaa, herkkuja ja sohvan nurkkaa rakastava voi selvitä tästä ja oikeasti oppia uuden elämäntavan?!

Myös tulevan ammattinikin puolesta olisi tärkeää olla normaalipainoinen, työ on raskasta myös fyysisesti ja työssäni ”joudun” neuvomaan ihmisiä terveellisempiin elintapoihin ja kertomaan, kuinka ne vaikuttaa eri sairauksiin positiivisesti. Kuinka uskottavaa on, kun lihava sairaanhoitaja antaa elintapa neuvontaa…

Mulla alkaa nyt korjausliike oman hyvinvoinnin puolesta!