Olen saanut valmennuksesta taas uusia tehtäviä. Toisessa täytyy laittaa lapulle ylös, koska on syönyt ja milloin oli seuraavan kerran nälkä, reilun viikon ajan, tehtävään saadaan myöhemmin lisäohjeistusta ja siinä tarkkaillaan omia syömistottumuksia. Tsek, olen tehnyt, vaikka meinaa unohtua välillä.

Toinen tehtävä on kirjoittaa ylös ne muutokset, jotka olen ravinnon ja liikunnan suhteen toteuttanut. Miettiä myös, mitä vaikutuksia näillä on ollut elämääni. Sitten täytyisi kirjoittaa ylös myös ne, joita en ole toteuttanut ja miksi. Ööö, ei tule tsek merkintää. Miksi? Koska tehtävä tuntuu ”työläältä” ja joutuisin katsomaan itseäni peiliin. En ole toteuttanut kaikkia annettuja ohjeita. Olen ottanut niistä vain sellaiset, jotka on tarpeeksi ”helppoja” sisällyttää tähän omaan arkeen.

Jotkut muutokset on kuitenkin ollut pysyviä. Esimerkiksi terveellinen aamupala, lasi vettä ja lisäravinteet.

Myös liikunnan lisäys on onnistunut, vaikka vähän väliä on joku paikka kipeänä ja se olisi aiemmin saattanut vaikuttaa niin, etten viitsi sitten mennä ollenkaan. Nyt olen vain treenannut muita lihaksia sen sijaan, että olisin jättänyt kokonaan väliin. Tälläkin hetkellä reidestä on tulehtunut jotain ja 6 viikkoa olen joutunut jättämään jalkapäivän väliin vaikka se paras päivä onkin. Olen oppinut myös nauttimaan liikunnasta eritavalla ja varsinkin salista.

Aikaisempaa salikokemustahan mulla ei ole, jos ei yläasteen liikuntatuntien punttisalia lasketa, jolloin vaan istuttiin ja juoruttiin. Nykyiselle salillekkin otin aluksi kortin, joka sisälsi vain ryhmäliikuntatunnit, mutta selän kipeytyessä, oli pakko mennä salille, että pystyy tekemään niitä liikkeitä, jotka onnistui kivun sallimissa rajoissa. Nyt saan apua pt:ltä ja liikepankki kasvaa. Jos joskus on ollut viikko, etten ole päässyt syystä tai toisesta salille, pt on kysellyt perään, että koska treenataan.

Mihinkään valmennukseen liittyminen ei tuo automaattisesti tuloksia vaan mun on ihan itse tehtävä ne. Itsehän päätän, mitä suuhuni laitan ja minkä verran liikun. Välillä se onnistuu paremmin ja välillä ei onnistu ollenkaan. Vaikka välillä on huonoja päiviä syömisen suhteen, voi jo seuraava päivänä syödä taas hyvin. Vaikka heittäisin hanskat tiskiin ajoittain, mä myös vedän ne takas käteen ja jatkan siitä mihin jäin! Herkut on edelleenkin se mun kompastuskivi ja syy, miksi niitä tuloksia ei tule nopeammin.