Ristiriitaista!

Mä uin nyt niin syvissä vesissä, että olis hyvät neuvot kalliit! En todellakaan tiedä, mikä muhun on mennyt.

Oma kuva oksettaa, oma naama, olen epätyytyväinen kaikkeen itsessäni. Jos joku, joka tietää elämäntapa muutoksesta, kehuu mun pienentyneen, otan sen vittuiluna. Meinaa automaattisesti lipsahtaa takaisin, että haista vittu!

Olen aina ajatellut, että jos nyt on näppy naamassa tai läskiä siellä ja täällä niin mitäs sitten, olen hyvä tällaisena. Nyt ajatukset on aivan päinvastaiset. Kuuluuko tämä asiaan?

Suunnittelen jo aikaa ihon kemialliseen kuorintaan ja tekoripsiin vaikka aiemmin en niistä ole piitannut tai ajatellut tarvitsevani. Ostin ryppyvoidettakin.

Kirjoitin näistä fiiliksistä valmennuksen Facebook-ryhmään, vaikka se hirvittikin. Sain sieltä muilta ryhmäläisiltä viestiä, että ovat kokeneet samaa jossain vaiheessa. Toisaalta hyvä kuulla, etten ole ainut ja sekoamassa.

Tähän mennessä pudotettua kiloja on 8,5. Yritän sitten tsempata itseäni, että en tavoittele äärimmäistä painonpudotusta lyhyessä ajassa, vaan uutta elämäntapaa. Tsemppaan itseäni myös sillä, että tuo 8,5 kiloa on 17 voipaketillista, se on aika huima määrä. Olis kiva saada siitä kasasta kuva, mutta en viitsi ostaa niin montaa voipakettia 😀 Ihmeellistä silti, että se ei peilissä näy mitenkään. 

Ristiriitaisissa tunnelmissa etenen. Toisaalta olen oppinut nauttimaan liikunnasta ja saamaan siitä hyvää oloa ja halua myös löytää aikaa liikkua. Siitä seuraava olo, on yleensä parempi, kuin mistään muusta.  Herkuista, päikkäreistä, shoppailusta.  Silti olen näiden kaikkien ristitulessa. Hyvä ruoka, herkut, ulkonäkö, terveellinen ruoka, liikunta.