Sittenkin

Olisi joskus vapauttavaa tuudittautua ajatukseen, että piste rivin päässä merkitseekin kuolemaa. Olisi helpotus, jos seuraavassa kappaleessa ei tarvitsisi enää yrittää suoristaa kouristuksesta väsyneet jäsenet, nousta jaloilleen ja puhaltaa keuhkoista ummehtunut ilma tuuletuskanavan ruostuneen putken kautta ulos. Olisiko sittenkään….

Olisiko vapauttavampaa luottaa ajatukseen, että piste rivin päässä onkin tauko, hiljainen hetki, jonka aikana väsynyt voi levätä, hengittää raskasta ilmaa pimennysverhojen vankina ja unohtaa hetkeksi seuraavan kappaleen alkusanat.

Tulee kesä. Tulee syksy. Talvi. Kevät. Jää sulaa. Vesi virtaa pois eilisestä, ruokkii synkkyyden ytimessä uinuneen hauraan alun rakkaudellaan. Yön aikana lahonnut lehti aukeaa uudelleen valoon.

Kuvat: mionca