Tarina alkakoon

Blogin pitäminen on ollut pitkäaikainen haaveeni. Tämä tulee olemaan minulle seikkailu, uusi ulottuvuus tekemiseeni ja uusi keino dokumentoida töitäni. Korulauseessa yhdistyvät kaksi minulle tärkeää asiaa, kirjoittaminen ja käsillä tekeminen.

Minulle kirjoittaminen on tapa tallentaa kokemaani, kuulemaani ja näkemääni. Se on minun tapani tarkentaa sitä mitä tunnen. Olen utelias tarkkailija, jolle yksityiskohdat ovat tärkeitä. Ne, jotka jäävät suurien voimien, kiireen ja visuaalisen hälyn jalkoihin. Näen ihmiset, asiat ja tapahtumat polkuina, jotka ovat painuneet betonilähiöiden katukivetyksiin, kahviloiden samettipintaisille tuoleille ja ovisummereiden kuluneisiin metallinappuloihin. Jotkin tarinat tuntuvat ilmeisiltä. Toiset osoittautuvat oletuksiksi, totuuksiksi vailla todenperäisyyttä. Sanat voivat kertoa enemmän, täyttää tyhjää tilaa mutta toisinaan ne jäävät kalpeiksi kohteensa edessä – mysteeri jää henkiin ja utelias mieli jää vaille vastauksia.

Käsillä tekeminen on aina ollut osa minua. Luonnoslehtiöt täyttyvät ideoista, suunnitelmista ja hahmotelmista. Ideat voivat syntyä unen ja valveen rajamailla tai kaupan kassajonossa. Minua kiinnostavat erityisesti korut, koristautuminen ja erilaisten materiaalinen, lähinnä kierrätysmateriaalien hyödyntäminen töissäni.

Korulauseen lähtökohtana on kauneus sen laajassa merkityksessä. Kauneutta on kadulla vastaan pyöräilevä vanhus kulutusmaitopurkki tavarakorissa. Kauneutta on hetki, jolloin äiti painaa lapsensa kiharoille muovisen tiaaran. Kauneutta on muisto, joka syntyy kun mies pujottaa sormuksen valittunsa nimettömään. Kauneutta on se, mitä syntyy, kun luovuus saa hengittää vapaana. Elämä itsessään on kallein korumme.

Vaikka kukaan ei koskaan löytäisi tätä blogia, uskon, että tieto siitä, että tämä mahdollisuus on aina olemassa, tekee kirjoittamisestani päämäärätietoisempaa. Uskon, että tällä tavoin opin dokumentoimaan töitäni järjestelmällisemmän.

Tarina alkakoon. Ja kuka tietää, kenties onnistun ilahduttamaan kertomuksillani ja töilläni myös muita kanssamatkustajia. Myönnän, että minua pelottaa ja jännittää, mutta se kuulunee asiaan. Jostakin on kuitenkin aloitettava. Kengännauhat on jo solmittu. Olen valmis ottamaan ensimmäisen askeleeni. Nyt.