Yksi meistä
Mies istuu aamuisin linja-autopysäkillä tupakalla. Harmaantuneet hiukset on vedetty kammalla päätä myöten. Päälaen keskellä kulkee jyrkkä raja, jonka jakamana puolet hiuksista lepää otsalla. Puolet kosteista haituvista valuu ohutta niskaa pitkin kaulusta hipoen. Huulet ovat sinertyneet vuosien juomisesta. Uurteet kasvoilla ovat rasvaisia poimuja, vaikka muutoin keho tuntuu kantavan liian löysää nahkaa suojanaan. Nesteytyksen tuoma pöhö lepää punaisilla kasvoilla. Silmät tarkkailevat maailmaa väsyneiden luomien alta. Valkuaiset ovat kellertävät, ohuiden suonien halkomaa liukasta pintaa. Maksa on väsynyt huuhtomaan murheita, siivilöimään onnenhippusia kuohuista, jotka virtaavat rikkirevityn rännin läpi alas.
Mies istuu jalat ristissä, toinen jalka toisen jalan reiden päällä leväten. Hän nojaa kyynärpäällään polvea vasten. Tupakka hakeutuu uomaansa ylä- ja alahuulen väliin. Savun haju leviää pysäkiltä kadun puolelle. Voimakkaana. Tunkkaisena. Vaikka kello on vasta puolen kuuden, ilma on tukalan kuuma, tyyni ja raskas. Tupakan kitkerä katku nousee hallitsemattomina rykäyksinä takaisin ylös. Keuhkojen tilavuus on laskenut mitta-arvojen heikolle puolelle. Seinätapetit ovat kulahtaneet. Saumakohdat irvistelevät, tahmaiset liimapinnat ovat vetäneet puoleensa pölyhiukkasia kuin kärpäspaperi siivekkäät saaliinsa.
Sälekaihtimien välistä siilautuva valo eksyy matkalla huoneistoon, jonka ummehtunut haju on muuttunut lopulliseksi. Pieni pintaremontti olisi totuuden kieltämistä. Edes temppelin polttaminen ei hävittäisi tuskahiessä vettynyttä testamenttia. Mitään ei ole jäljellä ja silti sen unohtaminen vaatisi kohtuutonta ponnistelua. Vaimo teki ratkaisunsa vuosia sitten. Hän lunasti osuutensa elämästä lähtemällä. Hänen takiaan kaikki ei ollut turhaa mutta juuri hänen takiaan mikään ei tunnu enää merkitykselliseltä.
Ohikulkija vilkaisee miestä. Pysäkkiä lähestyvä bussi ei hiljennä vauhtia vaan jatkaa tottuneesti matkaansa. Penkillä istuva mies on tuttu näky vakioreitin varrella. Hän on hahmo, jonka varjo painuu verkkokalvoille jälkeä jättämättä. Hän on on yksi meistä. Minä, sinä tai joku muu.