Sisarusten pieni ikäero

 

Meille oli alusta asti selvää, että haluamme melko pienen ikäeron lapsille, mikäli se vain on mahdollista. Ajattelimme molemmat miehen kanssa, että vauva-ajan valvomiset ym. samaan rysäykseen vaan ja sitten pikkuhiljaa valoa kohti. 

Nyt kun tytöt ovat 3,5v ja 1v 9kk alkaa tämä ikäero tuntua jo melkein pelkästään hyvältä idealta. Välillä (melko harvoin vielä) on jopa sellaisia hetkiä, että allekirjoitan väitteen kahden lapsen menevän siinä missä yksikin. Yleensä pian sen jälkeen tullaan alas korkealta ja kovaa ja kiroan koko ajatuksen, mutta kyllä se ehtii käydä mielessä. 

On ollut aikoja jolloin olen miettinyt, että olisihan se ikäero voinut olla isompikin, jotta olisi (ehkä) helpompaa. Mutta toisaalta, kaikissa ikäeroissa on hyvät puolensa ja myös omat haastensa. Meillä ei ole kokemusta muusta ikäerosta lapsilla, joten tämä on varmasti meille se paras. Olen kuitenkin tehnyt vähän listaa pienen ikäeron hyvistä ja ”ei niin hyvistä” puolista. 

Pienen ikäeron hyviä puolia:

Mustasukkaisuutta ei välttämättä tule kovin voimakkaasti, jos esikoinen on pieni pikkusisaruksen syntyessä. 

Melko samanikäinen leikkikaveri omassa perheessä. Tämä hyvä puoli tulee tosin esiin vasta myöhemmin, ei heti vauvan synnyttyä.

Vauvatarvikkeet ja muut ovat todennäköisemmin vielä tallessa ja käyttökelpoisia. Ei tarvitse hirveästi ostaa uutta. Meillä saa tällä hetkellä siirtää melkein suoraan isosiskon kaapista pieneksi jääneet vaatteet pikkusiskon kaappiin.

Lapset oppivat väkisinkin jakamaan asioita ja olemaan joustavia.

Pienen ikäeron ”ei niin hyviä” puolia:

Mahdollisesti kaksi vaippaikäistä samaan aikaan. Meillä esikoinen oppi kuivaksi ennen kuin täytti 2-vuotta, mutta oli silti muutaman kuukauden samaan aikaan vaipoissa kuin pikkusisko.

Sisarukset tappelevat paljon. Tämä ei ole tosin riippuvainen pelkästäänikäerosta, varmasti luonteet vaikuttavat myös. Itselläni on 2-vuotta vanhempi veli ja 8-vuotta nuorempi sisko ja olen kyllä tapellut huomattavasti enemmän veljeni kanssa. 

Vanhemmille melko raskasta kun esikoinenkaan ei välttämättä vielä nuku täysiä öitä ja tulee vauva. Unet saattavat jäädä vähiin. Parisuhdeaika saattaa jäädä vähiin. Oma aika saattaa jäädä vähiin. Jos aikaa itselle ja parisuhteelle on vähän yhden lapsen kanssa, kahden kanssa sitä on vielä vähemmän.

Äidin kroppa voi olla koetuksella kun hoitaa kaksi raskautta ja synnytystä melko pienen ajan sisällä. Puhumattakaan imetyksestä siihen päälle. Meillä meni niin, että olin juuri lopettamassa esikoisen imetystä kun tulin raskaaksi kuopuksesta. Häntäkin imetin vähän yli vuoden. Olin siis raskaana tai imetin putkeen noin 3,5 vuotta. 

Yleistä pienestä ikäerosta:

Onko se nyt sitten hyvä vai huono, että pikkusisarus todennäköisesti oppii kaiken nopeasti kun seuraa isosisarusta. Periaatteessa tietenkin kiva, että kehittyvät, mutta jos se isosisarus on itsekin taaperoikäinen ja esimerkiksi höpöttelee mitä sattuu, ei ehkä ole niin hauskaa kun pienempi toistaa kaiken perässä. Meidän molemmat tytöt ovat oppineet puhumaan aikaisin ja isompi puhuu kuin papupata (eikä aina ihan niin järkeviä juttuja). Pienempi sitten taas imee kaikki hölmöimmätkin jutut ja toistelee perässä.

Hyviä ikäeroja on varmasti niin paljon kuin on perheitäkin. Mutta tosiasia on, että onhan se kahden pienen kanssa raskasta. Ainakin aluksi. Toisaalta, olisiko se ollut sen helpompaa, jos ikäero olisi vaikka kolme vuotta. Silloin esikoinen olisi ollut jo omatoimisempi, mutta ehkä esimerkiksi mustasukkaisempi. 

En vaihtaisi meidän tyttöjen ikäeroa mistään hinnasta, mutta yhtä hyvältä ikäerolta varmasti tuntuisi mikä tahansa muukin, jos asiat olisivat menneet eri tavalla.

-Sofia-