”Rakennetaan taloa, ystävyyden taloa…”

”Rakennetaan taloa, ystävyyden taloa. Riittää kyllä valoa, siis rakennetaan taloa.” –Näin Pulputinpannu aikoinaan lauloi ja niin mekin lähdettiin tekemään.

Mutta mitä tapahtuu, kun hämäläinen ja savolainen tarttuu vasaran varteen? Meille, ja niin myös Teille lukijat, se selviää matkan aikana.

Koti keskellä –blogi on meidän rakennuspäiväkirja, mutta myös paikka pohtia tätä matkaa. Toivottavasti tästä on apua muillekin ensikertaa rakentaville.

Keitä me olemme?

Hanna ja Matti; aviopari, joka päätti juhlia häitä ja sen jälkeen rakentaa talon. Oli huono päätös; naimisiin päästiin, mutta juhlat juhlitaan, kun torpassa on verhot ikkunoissa.

Savolainen Hanna, on suunnittelija ja haaveilija, joka tietää jo seinien värin ja keittiön kaapit. Hämäläinen Matti on tekijä, jonka kärsivällisyys sekä lujahermoisuus pitää tämän projektin kasassa vielä monet kymmenet kerrat.

 

Koti keskellä

Me etsimme itsellemme omaa kotia, emme vakavissaan, vaan kävimme katsomassa vain ns. kirsikat kakun päältä. Teimme sitä hyvän tovin, kunnes totesimme, ettei sitä meidän näköistä kotia löydy. Siitä lähti ajatus rakentamiselle, mutta eihän tässä kiire ole. Niinhän sitä luultiin!

Hanna oli vuosia haaveillut tiettyyn kuntaan muuttamisesta; ensimmäisen kerran ikinä alle 20 kilometrin päähän perheestä. Yllättäen sieltä löytyikin tontteja, ihan melkein kylältä ja hyvän kokoisia. Tottakai piti varata meillekin sieltä paikka, mihin torppa pystytetään.

Vähän varauksen jälkeen käytiin kattomassa, että mihinkäs sitä pitäisi alkaa touhuamaan. Sen kierroksen jälkeen, oli Hannalla selvä mielipide: ”Minä en minnekään kuusen alle muuta!”

Mielipide sai tukea, kun tuli kunnalta tieto, että Hannan unelma paikalle on vapautunut tontti. Paikka meidän kodille! Tontti on kahden muun välissä. Meidän koti nousee kolmen talo rivin toiseksi, tai toisiksi viimeiseksi.

Meidän koti on keskellä.

-Hanna