Ajattelin korkata blogini ajatuksilla ja neuvoilla liittyen vauvan uneen. Tämä blogipostaus käsittelee siis pienen vauvan (1-4kk) unta ja vinkkejä siitä, kuinka vauvaa voi syntymästä lähtien lempeästi ohjata unen suhteen niin, että parhaimmillaan vauva oppii nukkumaan yönsä läpi ilman unikoulua. Näitä noudattamalla kaksi pienintä bebeäni ovat itse alkaneet nukkua läpi yön jo kahden (2!!) kuukauden iässä. Tässä tulee pläjäyksenä kaikki se, mitä olisin halunnut tietää ennen ekan vauvani syntymää! 🙂

1. Syöttö-hereillä-nukkumaan

Vastasyntyneet ovat kovin unisia ja helposti nukahtavat vaikka kesken syötön. Kannattaa kuitenkin pikkuhiljaa opettaa vauvaa rytmiin, jossa syötön jälkeen ollaan hereillä ainakin pieni hetki -alussa se saattaa olla vaikka syötön jälkeen 5 minuuttia. Toistuva rytmi rauhoittaa vauvaa, sillä hän tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Lisäksi tämä vinkki on elintärkeä kakkoskohdan kannalta..

2. Omaan sänkyyn/vaunuihin väsyneenä mutta hereillä

Itse nukahtamisen taito on tärkeää oppia mahdollisimman pienenä, sillä mitä pidempään tätä lykkää, sitä hankalampaa se on opettaa. Jos tätä ei ole pienenä vauvana opittu, ei ole muuta keinoa opettaa itsekeen nukahtamista kuin pitää jonkinasteinen unikoulu (yli 6 kuukauden iässä). Tässä kohtaa ehkä piilee myös vanhempien suurin koetinkivi: aluksi on kyllä tosi helppoa ja suloistakin antaa vauvan nukahtaa vaikka rinnalle, mutta jos hän oppii nukahtamaan aina rinnalle, hän tarvitsee äitiä myös tulevaisuudessa aina havahtuessaan hereille unisyklien välillä, ja niin ollaan opetettu vauva sykliin, jossa hän ”tarvitsee” maitoa vaikka kuinka monta kertaa yössä.

3. Syöttö- ja uniytmi

Jotta vauva voi oppia nukkumaan yönsä läpi, täytyy hänen olla saanut tarpeeksi maitoa päivällä. Se varmistetaan säännöllisillä syötöillä: alkuun ainakin 8 hyvää syöttöä 2,5-3 tunnin välein. Vauva voi herätä ja syödä aamulla ensimmäisen kerran esimerkiksi kahdeksalta, syödä puoli yhdeksään asti. Sen jälkeen tehdään aamutoimet sekä seurustellaan hetki. Pieni vauva voi olla valmis nukkumaan ensimmäisille päiväunille jo yhdeksältä. Seuraava syöttö osuisi siis 10.30-11 välillle, ja vauva kannattaa herättää uniltaan 11 mennessä syömään, jotta rytmi muodostuu ja vauvan ei yöllä tarvitse herätä koko ajan syömään. Tämä vinkki auttaa vauvoja myös oppimaan päivärytmin eli yön ja päivän eron, koska yöllä vauva saa nukkua niin pitkään kuin haluaa. Jos taas vauva herää uniltaan kovin nopeasti, eikä edellisestä syötöstä ole vielä kahtakaan tuntia, yleensä vauva on kärttyinen ja vielä väsynyt, ja unia kannattaa jatkaa. Poikkeuksena illat, jolloin 2 tunnin syöttöväli johtuu täysimetyksellä olevilla vauvoilla siitä, että äidin maidon määrä saattaa pitkän päivän jäljiltä olla vähäisempi.

4. ”Le Pause”

Tähän vinkkiin törmäsin kirjassa ”Bringing up bébé”, jossa amerikkalainen äiti ihmetteli, kuinka ranskalaiset vauvat oppivat nukkumaan niin nopeasti. Se tarkoittaa yksinkertaisuudessaan pysähtymistä: ennen kuin ryntäät hoivaamaan itkevää vauvaa, varmistu ensinnäkin, että vauva todella on hereillä. Vauvat inahtelevat ja saattavat jopa itkeä unissaan,etkä halua yli-innokkaana sotkea vauvan unisykliä, koska luulit vauvan tarvitsevan hoivaa. Kun olet varma, että vauva todella on hereillä, kannattaa silti pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mitäköhän vauva itkullaan viestii. Onkohan sillä nälkä vai onko itku jotain muuta? Kaikki itku ei ole viesti nälästä, ja vauvan itkuviestejä oppii tulkitsemaan ajan kanssa. Jos yöaikaan tuntuu siltä,että vauva ei ole nälkäinen, kokeile ensin pitää hetki sylissä ja laittaa takaisin nukkumaan, vaihda tarvittaessa vaippa ja syötä tietysti jos vauva on nälkäinen. Kapalointi monesti auttaa, jos vauva on kovin itkuinen tai säpsähtelee hereille.

Toivottavasti näistä vinkeistä on jollekin apua! Itselleni ei ensimmäisen kohdalla tullut mieleenkään, että kahden kuukauden ikäinen vauva edes pystyisi nukkumaan läpi yön. Kannattaa tutustua kirjaan ”On Becoming Babywise”jos haluat tutustua ohjeisiin syvemmin. Tässä yritin tuoda oman kokemukseni ja kirjan päälinjat pähkinänkuoressa.