Muutto ulkomaille

Vuonna 2013 mieheni heitti ilmaan idean ulkomailla asumisesta. Pidin sitä ensin suurena vitsinä, kunnes tajusin, että hän oli ihan tosissaan. Olen ollut aina hyvin läheisissä väleissä oman lapsuuden perheeni kanssa ja olemme aina nähneet useamman kerran viikossa. Asuimme lähekkäin, joka taas oli suuri etu esimerkiksi lastenhoitoon liittyvissä asioissa. Mitäs nyt sitten, jos muuttaisin ulkomaille? Pitäisi hypätä täysin tuntemattomaan siitä tutusta ja turvallisesta elinympäristöstä. Katkaista napanuora 34-vuotiaana?

En ole koskaan ollut mikään riskinottaja vaan ennemminkin kotihiiri, joka kiintyy aina kotiinsa niin kovin ettei muuttaminen houkuttele yhtään. Varsinkaan ulkomaille.  Voitte siis kuvitella, että ulkomaille muuttaminen oli suhteellisen kaukainen ajatus minulle. Jätimme asian hautumaan eikä puhuttu siitä koko talvena eikä keväänä. Paitsi kevään lopulla, toukokuussa, kun mieheni päätti hakea työpaikkaa täältä Luxembourgista. Hän lähti toukokuisena aamuna tänne haastatteluun ja palasi vielä samana iltana takaisin. Salaa toivoin, että tapahtuisi jotain joka saisi hänen mielensä muuttumaan. Ettei hän vaikka tykkäisi tästä maasta lainkaan. Tai ettei hän tulisi valituksi tähän tehtävään. Mutta juhannuksena tuli tieto, että paikka on hänen ja työt alkavat syyskuussa. Apua, ajattelin.  Minullahan oli vielä terveydenhoitajan opinnot kesken, loppusuoralla tosin, noin puolisen vuotta jäljellä. Esikoinen oli aloittamassa koulun, itse halusin astua valmistumisen jälkeen työelämään, tukiperheen lapsikin olisi juuri ollut tulossa. Liian monta asiaa kesken.

Mieheni kuitenkin halusi palavasti kokeilla siipiään ulkomailla ja päätimme ratkaista asian niin, että hän lähtisi tänne ensin yksin. Me muuttaisimme perässä sitten, kun kaikki asiat olivat järjestyneet.  Niinpä mies muutti syyskuussa 2013 Luxembourgiin ja asui täällä vuoden yksin. Minä jäin kahden lapsemme kanssa, jotka silloin olivat 7v ja 5v, asumaan Suomeen. Tarkoitukseni oli saada hoidettua opintoni loppuun, tehdä puoli vuotta töitä valmistumisen jälkeen ja antaa esikoiselle mahdollisuus käydä ensimmäisen luokka keskeytyksettä Suomessa. Seuraavassa postauksessa kerron, miten meidän vuosi eri maissa asuen sujui.

Tuli vuosi 2014 ja minun sekä lasten aika muuttaa miehen perässä Luxiin. Uuteen tuntemattomaan.