ERÄMAAN KUTSU

Pääkaupunkiseudun korpimaisemat valloittaneena eräjormanoviisina mieli etsi seuraavia haasteita. Suomi on täynnä käytyjä ja käymättömiä rajaseutuja, kansallispuistoja ja luonnon aarteita. Löytyiskö jotain kivaa patikointireittiä päiväretken päästä Espoosta? Elämysperspektiivistä, liikunnan riemun kannalta ja kotikeittiön tuoreaineksien hankintaretkeilyn vetovoiman käskemänä ajatukset siirtelivät kohderistikon nuppineulaa, puskivat haastehansikkaan näppyläkärkiä etiämmäs kohti Lounais-Hämeen suuntaa.

Torro. Miten hauska nimi. Letku vielä rennompi. Porras. Onpa kevyen rytmillistä nimeämisperinnettä. Mitäs muuta täältä löytyy? On Saaren kansanpuistoa, Liesjärveä, Lautaporrasta, Teuroa. Naapurina Someroa, Jokioista, Loppea, Vojakkalaa. Mikä nimien juhannustanssi! Kuntaneito Forssa-Tammela selkeästi vilauttelee hameenhelmojaan. ”Kah tule tänne sinä poika, tyttö nuori, mies, nainen teräsvaari tahi virkkuupuikkomuori!”  Unta ja intuitiota seuraten kohti ensimmäistä alueen partioretkeä.

ENSIMMÄINEN PIIPAHDUS TAMMELASSA 2017

Avaimen haku Lounais-Hämeen luontokeskuksesta ja käännös takaisin Liesjärvellä sijaitsevaa Hyypiön kämppää. Onpa kätevää vaeltamista. Auton sai puolen kilometrin päähän. Varusteiden helppo rehaus tukikohtaan ja evästys tuvan pirttipöydällä, iltasaunakuvioiden kartoitus ja Kyynäräharjun kimppuun.

Kevyt happihyppelyllinen maisemakävely harjua edestakaisin, molemmin puolin kimmelsi rauhoittava, välillä eteerisessä auringonlaskussa kylpevä järvimaisema. Vain sielultaan paatunut ja elämän kyynisyyteen sementoitunut arkiolmi olisi jäänyt tästä ihanuudesta valjuuden, apatian tai mielen staasiin. Edestakainen harjua myötäilevä pätkä on vain lievästi kumpuilevaa ja sopii rauhallisella vauhdilla kuntosaleja ja purupolkuja vieroksuvillekin. Toki peruskuntoa ja intoa arkiliikkumiseen pitää olla. Ei näille reiteille kannata mennä täysin harjaantumattomina tai krapulahuuruissa, vaan asiallisesti maisemaa ja luontoa kunnioittaen, niin mielentilaltaan kuin retkikäyttäytymiseltään.

Seuraavana päivänä mieli virkeänä Hyypiönkallion reitille tallustelemaan. Reitti tarjosi vaihtelevaa maisemaelämystä, jäkäläkallioita, mäntykangasta, peikkometsäisiä kuusinotkelmia ja laaksoja, huikean Hyypiönkallion ja kukaties lupauksen syksyisestä sienisaalista. Suppilovahverot odottivat selvästi ottajaansa syksyn kylmillä. Tällä harjumaisemassa polveilevalla reitillä oli jo haasteellisimpia korkeuseroja, joten liikuntarajoitteisille reitti ei sovellu. Hyväkuntoiselle taival katkeaa helposti puolessatoista tunnissa. Marjabongarilla ja hyvällä sienitutkalla varustettu ihminen saa kulumaan reitillä useita tunteja. Muistathan asiallisen sään mukaisen varustuksen ja eväät! Hyypiönkalliolla on mahdollisuus myös romanttiseen huulten kohtaamiseen, mikäli retkiseurasi on hempeilyyn taipuvaista sorttia. Muuten ihan must evästyspaikka.

Muistathan luonnossa reippaillessa, että maastosta riippuen etenemisvauhti on tavasta riippumatta noin puolet aikaa vievämpää kuin taajama-alueiden asfaltoiduilla tai leveillä hiekkaväylillä.

Uudistuneena kotia kohden. Jostain oli saatu vinkki Letkun kyläpuodista. Sinne siis mutkan kautta. Onpa täällä kätevästi kaikki kiinnostava sopivien harppausten päässä, eikä liikennevaloja tai ruuhkia estämässä etenemispyrkimyksiä.

Kupit kuumaa, viimeiset viinerit kyläkauppiaan kassatiskin kuvun alta. Mukava keskusteluhetki omistajan kanssa. Uteliaisuutta paikkakunnan ja alueen karaktääreistä. Hämeen härkätie on kuulemma Letkun kohdalla saanut nimensä puutavaran kuljetuksessa syntyneestä nitisevän natisevasta äänestä. Puukuorman vaellusvirrestä ja tukkijätkien ruotojen huokauksista. Rivien väliin asetettuja vihjeellisiä avunpyyntöjä kohtuullisen satoisan sienipaikan koordinaattien löytämisestä. Lämminhenkisiä kohtaamisia asioille tulleiden paikallisten kanssa. Olisiko täällä mielenrauhaa tukevaa loppusijoituspaikkaa?

Ajatukset hautumaan lämpimän suvituulen pyörteissä ja suunta takaisin kohti pääkaupunkiseudun kehäteitä. Vihdin ja Nummelan kohdalla mielen valtaa haikeus ensimmäistä kertaa. Mikä on tämä outo tunne? Turun moottoritiellä vatsanpohjaa kouraisee, hartiat vetäytyvät kyyryyn, niskaan syntyy pakottava hermosärky. Taas tätä vilinää ja huisketta. Viheltävää liikenteen ääntä. Kiirevaloja ja tieheäänasuttua sykettä, joka ei anna mielelle tilaa ja ajatuksille aikaa.

Vinkki/suositus (linkit aiheisiin):

– tiiraa mikä Hyypiön kämppä on

– varaa Hyypiön kämppä täältä

– tilaa savusauna tai sauno askeettisesti peltosaunassa mummonmökkimäisessä miljöössä
(huom! kaivovesi/halkolämmitys)

– utsi maisemia, nauti ja reippaile Kyynäräharjulla ja Hyypiönkallion rengasreitillä

*) Artikkelin kuvat ovat allekirjoittaneen ottamia. Kuvia saa vapaasti käyttää lähteen mainiten.