Miten kertoa suunnittelemattomasta raskaudesta lapsettomuudesta kärsivälle?

Yksi parhaista ystävistäni potee kamalaa vauvakuumetta. Hän on miehensä kanssa yrittänyt hankkia lasta kohta vuoden ajan, tuloksena yksi keskenmeno viime vuoden lopulla. Kävin eilen hänen luonaan pikavisiitillä. Tällöin hän esitteli minulle ostamaansa viriliteettiä lisäävää Maca-uutetta, sekä miehelleen tarkoitettuja lisäravinteita, jotka parantavat hedelmällisyyttä (maksoivat kuulema 40€, Maca-uutteen hintaa en muista). Selostukset kyseisistä ihmeaineista menivät ohi korvien kun mietin vain: Voi kultapieni… Miten ihmeessä minä voin kertoa olevani raskaana?

Tiedän, että lapsi olisi heille toivottu ja ystäväni pettyy raskaasti joka kerta, kun kuukautiset tulevat. Hän suhtautuu lapsen saamiseen lähes pakkomielteisesti. Hän todennäköisesti stressaa asiaa niin paljon, että jo se yksistään vaikeuttaa raskaaksi tulemista. Siksi oma tilani tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta. En anna tämän asian vaikuttaa päätökseeni  millään muotoa, mutta on asioita, joita minun täytynee asiaan liittyen pohtia etukäteen. 

Esimerkiksi se, miten kertoa ystävälleni raskaudesta, jos(/kun) päätän pitää vauvan. Tai jos päädyn aborttiin, onko minun fiksua ylipäätään kertoa koko raskaudesta mitään? Hän nimittäin keskenmenonsa jälkeen lähes hysteerisenä itkien tilitti vihaavansa ihmisiä, jotka tekevät abortin. Tiedän asian olevan hänelle todella kipeä, joten en tiedä haluaisinko rasittaa häntä sillä sen enempää. Vauvauutisiin hänen todennäköisesti olisi helpompi suhtautua, uskon jopa hänen olevan iloinen puolestani.

Onko kellään kokemuksia tällaisesta tilanteesta?

***

Noniin… Mieheni oli kertonut juuri kyseisen ystäväni miehelle raskaudestani. Kuulin tästä itse äsken. Muistaakseni oli puhe, että en halua ystäväni tietävän vielä, kun mikään ei ole varmaa. No, vielä ei ole puhelin soinut.

En siis missään nimessä halua salata asioita ystävältäni, mutta mietin vain, miten tilanne olisi (ollut) kaikista korrekteinta hoitaa. Olisin kyllä itse halunnut kertoa asiasta, mutta en vielä tässä vaiheessa. Näillä viikoilla en hirveästi vielä uutista levittelisi muutenkaan.

Vaikeita asioita. Vai teenkö näistä vain itselleni vaikeita…

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Syvällistä

Liennytys

Eilisiltana Aamuyöllä käyty keskustelu:

”Tiiätkö, nyt ku mä oon juonu vähä, nii se ajatus siitä vauvasta ei tunnu yhtään huonolta.”

”Ai. Voisitsä olla koko ajan tollasessa muutaman kaljan humalassa?”

”Heh, joo.” 

Eli jossain alitajunnassa sillä on oltava sellanen vauvamyönteinen-lokero, joka aukee parin kaljan jälkeen. En kyl silti toivo, et se jois koko ajan. Toisaalta, jos noihin tuloksiin päästäkseen sille riittää se pari kaljaa, niin ei siitä sillon vielä ees huomaa, et se on juonu… Hmm… 😉

Onneks on aikaa miettiä. Tai ehkä tässä tapauksessa voidaan jo varovasti sanoa, et onneks miehellä on aikaa tottua ajatukseen – ihan selvinkin päin.

Suhteet Oma elämä Höpsöä