Kun meillä miestä pyytää siivoamaan omat sotkunsa, vastaus on:

”Ei ole sinun tai minun sotkuja, on vaan yhteisiä sotkuja”

Meillä siis yhteiset sotkut tarkoittavat sitä, että mies sotkee ja minä siivoan. Alkuun  ihmettelin hiljaa mielessäni, olenko minä tosiaan näin sotkuinen ihminen. Nyt kun olen aikani asiaa siivoillessani tutkinut, olen tullut siihen tulokseen, että ei, en ole. Suurin osa, valehtelematta 95% pitkin poikin lojuvista tavaroista ja vaatteista ei ole minun jäljiltäni. Tiskiäkin minulta harvoin jää lojumaan, koska pesen mieluummin astiat heti käytön jälkeen. Myöskään keittiönpöydällä ei koskaan ole murusia tai roiskeita minun jäljiltäni, ei siksi, etteikö niitä tulisi, vaan siksi, että siivoan aina jälkeni.

Välillä tuntuu, että mieheni pitää minua vain ilmaisena kodinhoitajana, joka siivoaa, laittaa ruokaa, pesee pyykkiä ja bonuksena ottaa suihin. Minä pyöritän koko taloutta yksin. Okei, mies hoitaa raha-asiat, käy töissä ja hankkii ruuan pöytään. Tavallaan koko asetelma on herttaisen vanhanaikainen ja on päiviä, jolloin nautin siitä miten asiat ovat. Niin on suurimman osan ajasta, minä tykkään kotitöistä. Rakastan sitä, että kotona on siistiä ja puhdasta, raikasta. 

Niin, mikä tässä sitten niin kovin ärsyttää? Ongelma on siinä, että mies ei tunnu arvostavan ponnistelujani lainkaan. Hän luo sotkua ympärilleen, eikä kunnioita toiveitani siitä, että voisi edes joskus siivota omat jälkensä. Esimerkiksi laittamalla ruuat jääkaappiin sen jälkeen, kun on tehnyt itselleen voileivän, tai viemällä vaatteet pyykkikoriin, sen sijaan, että nakkaa ne vain lattialle. 

Näin meillä…

On aina sellainen päiväni murmelina -fiilis, kun on edellisenä päivänä siivonnut, mutta aamulla kun herää, on koko kämppä taas kuin pommin jäljiltä. Miten ihmeessä hän edes tekee sen?! En minäkään joka päivä jaksa siivota. En samoja sotkuja uudestaan ja uudestaan. Ja kun ei siitä siisteydestä ehdi nauttia kun vaan sen aikaa, kun on yksin kotona. Tänään on hyvä päivä  siivota, kun mies on työreissulla, tulee vasta myöhään illalla kotiin. 

Minulla ei pitäisi mennä kauaa, kun viimeistelen eilen aloittamani siivouksen. Minun tarvitsee vain:

• Pestä pari koneellista pyykkiä
• Siivota jääkaappi
• Pestä kylpyhuone
• Pestä ikkunat
• Tehdä ruokaa
• Leipoa mustikkakukko

Okei, ketä mä yritän oikein huijata, noissa menee kyllä ihan koko päivä, eikä riitäkään… 

 Hyvällä tuurilla ehdin rentoutua sohvalla lukemassa hyvää kirjaa kissa sylissä ja kasvonaamio kasvoillani ennen kuin mies palaa kotiin. Ehkä sytytän tuoksukynttilänkin. Heh, saahan sitä tosiaan aina haaveilla… 🙂