Eilen juoksin Espoon Rantamaraton-tapahtumassa puolimaratonin. Kokonaisia ja puolikkaita maratoneja on reilusti takana, mutta tästä minulle erityisen teki se, että lähdin puolikkaalle kolme viikkoa kokonaisen maratonin jälkeen.

En ole ennen juossut juoksutapahtumissa näin lyhyellä aikavälillä. Maratonilta palautuminen vie aikaa, vaikka kroppa ei sitä tuntisikaan. Erityisesti hermoston palautuminen iän lisääntyessä ( olen 44-vuotias) hidastuu eikä sitä voi millään omilla keinoilla nopeuttaa. Tässä oli kokeeni ensimmäinen tutkimusaihe: jaksanko yleensä juosta? Toinen asia oli se, että valmistautuminen näiden kahden kisan välillä oli käytännössä kevyttä hölkkää ja paljon lepoa. Täysin uusi kokemus siis, miten käyttää tuo kolme viikkoa. No, ensimmäinen meni lepäillessä, toinen juostessa rauhallisia 5-7 kilometrin juoksuja ja viimeinen viikko lähinnä kokovartalokipsissä eli sohvalla löhöten. Mitään erityisiä tankkauksia en tehnyt. Kolmantena asiana halusin selvittää, tuleeko keho kovinkin kipeäksi. No eipä tullut.

Tarkoituksenani oli vain hölkkäillä ilman aikatavoitteita. Juoksu sujui paljon kevyemmin kuin olin kuvitellut. Ilma oli viileä, osittain sateinen ja raikas. Keho pysyi virkeänä ja jalat alusta loppuun olivat kevyen oloiset. Maratonilla vasen pakaralihas alkoi juimia ja se ilmoitteli itsestään myös nyt loppumatkasta. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, en käytä mitään kelloa mittaamassa vauhtiani vaan pyrin juoksemaan tasaisesti perstuntumalla. Se onnistui hyvin, kierrosajat olivat tasaisia hieman yli kutosta alusta loppuun, maaliin saavuin ajassa 2.08 mihin olen ihan tyytyväinen.

Tässä aamulla herätessäni tajusin, että tutkimus jatkuu vielä. Olinko vielä alipalautunut puolikkaalle lähtiessäni? Se tulee näkymään seuraavina viikkoina; tulenko tuntemaan yliväsymystä, motivaation puutetta juoksemiseen tai alakuloa? Jään seuraamaan tilannetta. Tällä hetkellä olo on onnellinen.

Kaiken huipuksi tein jotakin täysin sääntöjen vastaista; juoksin testaamattomalla varusteella. Lempilenkkarini kastuvat läpimäriksi heti, kun sateesta puhutaankaan, joten ostin Sealskinin vedenpitävät juoksusukat. Vedin ne puolikkalle päälle täysin testaamattomana tietoisena todennäköisistä riskeistä. Olin todella positiivisesti yllättynyt: paksut sukat tuntuivat kuin froteepeitolta jalkojen ympärillä, jalat pysyivät täysin kuivina eikä jalkaan tullut rakon rakkoa eikä hankaumaa. Itse olen vielä todella herkkäihoinen. Vahva suositus näille sukille.

Suosittelen myös kaikille Espoo Rantamaratonia hyvin järjestettynä tapahtumana. Liikennejärjestelyt toimivat todella hyvin, kuten myös muut käytännön järjestelyt. Maalihuollossa sai pussin, jossa oli mysli- ja proteiinipatukoita, linssihiutaleita, pähkinöitä yms. Ja tietysti sen mitalin kaulaan!